Sivut

21. huhtikuuta 2013

Hääpaikka hukassa - osa 1

Ensimmäinen suurempi tärkeä päätös, joka ainakin meidän häiden suunnittelussa tulee eteen, on juhlapaikan päättäminen. Tiedämme jo haluavamme juhlia häitä yhteisessä kotikaupungissamme, jossa tosin kumpikaan meistä ei ole vuosiin asunut. Vihkikirkkommekin on jo päätetty - siitä ei tarvinnut edes keskustella - ja ajankohta suunniteltuna. Suurimpana kysymysmerkkinä onkin siis se, missä itse hääjuhla järjestetään.

Lähde
Minulle on ollut alusta asti melko selvää, etten halua juhlapaikaksemme nuorisoseurantaloa, VKP:ta tai muuta vastaavaa tilaa. Päällimmäinen syy tähän on varmaankin se, etten ole mikään maailman paras askartelijatapaus tai muuten kätevä käsistäni. Nautin kyllä esimerkiksi neulomisesta ja joulukorttien väsäilystä, mutta en jaksa uskoa, että saisin aikaiseksi itseäni miellyttäviä koristuksia niin paljon, että voisin niiden avulla muovata koruttomasta nuorisoseurantalosta tarpeeksi juhlavan omaan makuuni.
Lähde
Siispä tällä hetkellä haaveilen juhlasta, jota vietettäisiin olisi joko ravintolatyyppisessä tai vaihtoehtoisesti kartanomaisessa ympäristössä. Ravintolahäät olisivat ihanat, sillä silloin tilasta saisi vähällä vaivalla näyttävän, juhlavan ja tunnelmallisen, ja henkilökunnalla olisi takuuvarmasti kokemusta samassa tilassa juhlien järjestämisestä aiemminkin. Uskoisin, että niin myös säilyttäisiin monelta stressin aiheuttamalta tiuskaisulta - minä kun satun olemaan stressaavaa ja melko voimakastunteista sorttia, niin hyvässä kuin pahassakin.

Lähde
Haaveilen valkoisista pöytäliinoista, juhlavasta tilasta, yksinkertaisista ja eleganteista koristeista, vain muutamista kukista siellä täällä koristeena sekä ennen kaikkea tuikuista ja muista kynttilöistä, joita voisi sytytellä elokuisen illan hämärtyessä. Arvostaisin myös sitä, jos juhlapaikassa olisi ammattitaitoinen henkilökunta, jonka käsiin uskaltaisin huoletta jättää käytännön asioiden järjestämisen ja voisin itse keskittyä nauttimaan ensimmäisestä illastani aviopuolisoni ja läheisteni kanssa.

Lähde
Suunnitelmissa on nyt keväällä tai viimeistään alkukesästä käydä katsomassa paikan päällä muutamaa potentiaalista hääjuhlapaikaksi soveltuvaa ravintolaa. Olen jo ajatuksen tasolla ehtinyt ihastua päätäpahkaa yhteen vaihtoehtoon, mutta pidetään tässä vaiheessa vielä silmät ja korvat avoinna erilaisille ratkaisuvaihtoehdoille. Ravintolahäiden järjestämisessä tulee hyvinkin nopeasti lohkaistua iso osa koko häiden budjetista, sillä juhlapaikkaa varatessa samalla tulee lyötyä lukkoon myös ruoan ja juoman hankintapaikka (eli sama ravintola). Kuitenkin juuri paikka ja hyvä ruoka ovat niitä häiden osa-alueita, joihin haluaisinkin panostaa. Uskon, että hääpaikalla on suuri merkitys muun muassa koko juhlan ilmapiirin ja "hengen" luomisessa, ja siksi en malta odottaa, että saamme tämän suuren päätöksen tehtyä.

18. huhtikuuta 2013

... and that's who I am

Kuka tätä blogia oikein kirjoittaa? Neiti N toimikoon nimimerkkinäni ainakin näin aluksi, sillä etunimeni on sen verran harvinainen (vaikkei millään tavalla uniikki), että sitä käyttämällä todennäköisesti turhankin moni tuttu ja tutun tuttu eksyisi melko nopeasti tänne, ja toivoisin ainakin tässä vaiheessa säilyttäväni jonkinlaisen anonymiteetin. Veikkaan kuitenkin, että esimerkiksi kaasoni tulevat löytämään tänne alta aikayksikön (haleja vaan, S ja H! <3).

No, onneksi nimimerkin takaa kirjoittelu ei tarkoita sitä, että bloggaaja jäisi täysin tuntemattomaksi tai salaisi kaiken itsestään. Siksipä kerronkin itsestäni nappaamalla käyttöön monissa blogeissa kiertäneen "...and that's who I am" -haasteen:

Lähde
Olen todella ulospäinsuuntautunut - jopa rasittavissa määrin. Tarvitsen ympärilleni paljon ihmisiä, ja siksi rakastinkin asumista ystävän/ystävien kanssa kämppiksinä. Tutustun helposti uusiin tuttavuuksiin ja päästään ihmiset lähelleni helposti. Olen välillä jopa turhankin avoin ja porukasta minä olen se, joka jää suustaan kiinni eikä osaa lopettaa keskustelua tms., vaikka olisi kuinka kiire jonnekin muualle.

Lähde
Voisin ryhtyä äitiammaksi Äiti Amman paikalle - halaaminen on ihanaa! Silloin, kun sanat eivät riitä tai niitä ei ole lainkaan, halaus pelastaa paljon.

Lähde
Olen soittanut pianoa polvenkorkuisesta lähtien. Muutenkin musiikki on minulle henkireikä, mutta ennen kaikkea pianon soittaminen ja laulaminen käyvät minulle oikeastaan terapiasta. Ikävä kyllä intohimoista suhdettani pianooni hankaloittaa se, ettei opiskelijaboksiin mahdu eikä kehtaa tuoda pianoa, joten nykyisin joudun tyytymään satunnaisiin soittohetkiin aina pianon ääreen päästessäni.

Lähde
Leipominen, ruoan laittaminen ja juhlien järjestäminen piristävät arkea ja tuovat hyvää mieltä. Harvat tilanteet ovat parempia kuin ne, jotka jaetaan hyvien ystävien kesken ruokapöydän ääressä iltaa istuen.

Lähde
Uskova, hihhuli, kristitty, Jeesus-tyyppi - miksi haluatkaan sitä sanoa, uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja toivon, että se näkyy myös elämässäni. En harrasta Raamatulla päähän lyömistä enkä pahemmin moraalisaarnojakaan, mutta uskon siihen, että me kaikki tarvitsemme syntiemme anteeksiantoa ja rakastavaa Jumalaa. 

Lähde
Kahvi on elämäni eliksiiri. Maidolla, mielellään tummapaahtoisena ja vähintään kolmen desin kupista - mielellään rauhassa nautittuna hyvässä seurassa tai aamulla Hesarin kanssa. Yksi kauneimmista lauseista, joita minulle voi sanoa, on "Keitetäänkö kahvit?".


Rakastan sitcomeja. Nykyisin suosikkeja ovat How I Met Your Mother ja the Big Bang Theory, mutta mikään ei voi päihittää Frendejä - osaan varmaankin kaikki jaksot ulkoa etu- ja takaperin vaikka unissani.
Lähde
Tämä nyt tuskin on epäselvää kenellekään, onhan kyse hääblogista. Joka tapauksessa, en meinaa malttaa odottaa tätä reilua vuotta siihen, että saan vihdoinkin, vuosien odottamisen jälkeen olla naimisissa erään ihanan miehen kanssa. Häät ja niihin liittyvä fiilistely, suunnittelu ja hössötys ovat toki ihania ja varmasti ikimuistoisia juttuja, mutta loppujen lopuksi tärkeintä on se, että saan sanoa "Tahdon" paremmalle puoliskolleni.

17. huhtikuuta 2013

Minustako hääbloggaaja?

Blogia aloittaessaan pitäisi varmaan kirjoittaa sellainen "tälläinen minä olen ja tämän takia aloin kirjoittaa blogia" -postaus. No, täältä pesee ihan testimielessä, tuskin tätä versiota jätän kuitenkaan julkisesti näytille.

Löysin suomalaiset hääblogit (kuten Black, Bling, Whiten ja hieman myöhemmin Palomiehenmorsiamen) reilu vuosi sitten, ja jäin välittömästi niihin koukkuun, vaikka omista häistä ei vielä tuolloin ollut tietoakaan. Kun sitten alkuvuodesta kihlauduimme poikaystäväni kanssa, aloin melko pian pohdiskella oman hääblogin perustamista. Ra-kas-tan juhlien suunnittelemista, ja omat häät ovat luonnollisesti tälle neidille se kaikkein mieluisin juhla suunniteltavaksi. Siksi olen jo näinä muutamina kosinnan jälkeisinä kuukausina ehtinyt kyllästyttää varmasti kaikki lähelläni olevat ystävät, kaverit ja tuttavat häähumullani ja vaaleanpunaisilla fiilistelyilläni. Ja vaikka sekä armas sulhaseni että (varsinkin) ihanat kaasoni ovat olleet innolla mukana hääsuunnittelussa, lienee parasta, että saan purettua pahimmat hössötykseni blogiin enkä kuormita ketään läheisimmistäni liikaa.

Samalla toki toivon, että tämä blogi voisi toimia idoiden säilytys- ja kehittelyalustana. Ja jos tänne joku lukija joskus eksyy, olisi mahtavaa saada kommentteja, ideoita ja ehdotuksia postauksiin. Pidän myös ajatuksesta, että saan näin säilöttyä hääpohdintoja talteen itseäni varten - pysyypähän häiden jälkeenkin paremmin muistissa koko tämä matkani neidistä rouvaksi, morsiamesta Vaimoksi. Tervetuloa mukaan seuraamaan tätä matkaani!