Vihkiajasta

Olen ollut lähiaikoina varsinainen aikaansaamattomuuden huipentuma. Jo parisen viikkoa minun on pitänyt ottaa puhelin kauniiseen käteeni ja kilauttaa seurakuntatoimistoon varatakseni meille vihkikirkon ja -ajan. Onko tämä ehkä koko häiden kannalta olennaisin asia nyt jo tehtynä? Ehei.

Haluamamme kirkko on jo tiedossa ja päiväkin lyötynä lukkoon (onhan meillä sentään juhlapaikka kuitenkin varattuna), joten mistä sitten kiikastaa? Seurakuntakin on tuttu ja turvallinen - mitään jännittävää ei siinä yhdessä varaussoitossakaan pitäisi olla. Sulhon kanssa on toiveeksi ajatellusta vihkiajastakin ollut puhetta useampaankin otteeseen, mutta jostain kumman syystä en osaa itse päättää, mitä haluan!

Meillä siis on oletettavasti niin onnekas tilanne, että voimme vielä näin hieman reilua vuotta ennen häitä luottaa siihen, että saamme varmasti haluamamme vihkikirkon haluamallemme päivälle. Hämäläiset kun ovat ilmeisen hitaita järjestelemään häitään verrattuna vaikkapa kehä III:n sisäpuolen asukkeihin. Hyvin suurella todennäköisyydellä saamme siis itse valita vihkiaikamme, eikä tarvitse turvautua jonotuksiin, arvontoihin tai paniikissa kiireellä aikatoiveiden esittämiseen.

Suuret on siis murheet, kun olen nyt viettänyt ties kuinka monta päivää arpoen, toivoisinko vihkiajaksemme kello 15 vai 16. Jep, puhutaanpa vähän lisää näistä allekirjoittaneen ensimmäisen maailman ongelmista... Mutta no, häähömpötyksiä vartenhan tämä blogi on olemassa, joten kai näitä saa kirjoittaa julki.

Niinpä olisin verrattain iloinen avustavista mielipiteistä: Jos hakusessa on iltapainotteiset häät, joissa vihkikirkon ja juhlapaikan välillä on ainoastaan muutama hassu kilometri (eikä paikasta toiseen kulkemiseen kulu silmänräpäystä pidempään), kumpaan vihkiaikaan kallistuisitte, klo 15 vai klo 16? Suunnitelmissa olisi käydä ottamassa valokuvat vasta sen tahdon kajauttamisen jälkeen, joten onko 16 turhan myöhään ajatellen esimerkiksi syömisten aloittamista/ajoittamista?

P.S. ... Ja katsotaanpa vaan: kun saan aikaiseksi tehdä sen varaussoiton, käy ihan varmasti ilmi, että koko pohdintani on turha ja samalle päivälle on jo useampiakin vihkiaikoja varattuna... Mutta miksi turhaan selvittää asiaa etukäteen, kun voi jo valmiiksi stressata ja pohtia päänsä puhki? ;)

Raidallista

Jos joku olisi puolisen vuotta sitten sanonut, että raidoista tulisi yksi häidemme hallitsevista visuaalisista elementeistä, olisin tuhahtanut ja naureskellut ajatukselle. Hääblogeissa ja -lehdissä sekä Pinterestissä on toki tullut törmäiltyä ihaniin raitojen valloittamiin hääkuviin, sillä graafiset, selkeät kuviot ovat tainneet olla viime vuosien yksi isoimmista häätrendeistä. Syystä tai toisesta en kuitenkaan kuvitellut, että juuri meidän häissä hypättäisiin tähän trendiin mukaan.

Lähde

Lähde

 

 

Kuinkas sitten kävikään...  Osa varmaan muistaakin: Löysimme upean hääpaikan, jossa on keväällä valmistuneen remontin yhteydessä tehdyt mustavalkoraidalliset seinät. Paikka tuntui ensivisiitistä lähtien omalta, joten ei auttanut muu kuin sanoa tahdon tuolle ihanalle juhlapaikalle ja heittäytyä raitojen vietäväksi. En missään nimessä aio kuorruttaa kaikkea häissämme raidoilla, mutta toisaalta mustavalkoraidat voisivat olla yksi sellainen elementti, joka voisi näkyä ainakin joissakin pienemmissä yksityiskohdissa juhlapaikkamme sisustuksen lisäksi. Näin saataisiin toivottavasti sitä kaipaamaani yhtenäisyyttä häidemme kokonaisilmeeseen.

Lähde

 Raitojahan voisi käyttää halutessaan vaikka mihin häiden yksityiskohtiin: paikkakortteihin, pilleihin, viireihin tai muihin juhlapaikan koristeisiin, pöytänumeroihin, hääpukuun, sulhasen solmioon/rusettiin/sukkiin, kaasojen mekkoihin, hääkakun koristeluun, hääauton nauhoihin,  sukkanauhaan, pöytä- tai kaitaliinoihin, hääkarkkeihin/karkkibuffettiin - mihin ikinä mielikuvitus riittääkään! Liika on kuitenkin liikaa, joten jos meillä nähdään (niiden seinien) lisäksi mustavalkoraitaa, kyseessä on vain muutama yksityiskohta, joista kaivoin tähän näytille esimerkkikuvat. Siispä kutsukortit tai morsiuskimppuni nauha voisivat olla mahdollisia raitojen esilletuomiseen sopivia kohteita. Sopivan pientä, hillittyä ja yksinkertaista minun makuuni.

Mitä mieltä sinä olet - uppoavatko raidat ja jos, niin missä muodossa?

Vesivärikutsut

Törmäsinpäs ihanaan ideaan, jolla saisi melko helposti persoonallista ilmettä hääkutsuihin: vesivärein taiteillut kutsukortit! Minted.com:ssa on kuvitetut ohjeet näiden tekemiseen. Omaperäisen tuloksen saamiseen ei tarvita muuta kuin vesivärit, vettä, sivellin ja painetut kutsut, jotka kestävät vesikäsittelyä.

Lähde

Näitä tuskin nähdään meillä (taidan olla turhan pikkutarkka morsian), mutta ehkä jonkin hieman boheemimman ja rennomman, mutta silti hienostuneen ilmeen häihin?

Liitutaululle raapustettua

Yksi sisustuslehdistä tutuista, sittemmin häihinkin tiensä löytäneistä nykytrendeistä taitaa olla liitutaulujen tai liitutaulumaalin käyttö mitä erilaisimmissa yksityiskohdissa. Voi olla, että geeneissäni on sisäänkirjoitettuna rakkaus kaikkea vähänkään kouluteemaista kohtaan (kiitos opettajavoittoisen sukuni), sillä olen haaveillut esimerkiksi kokonaisesta liitutauluseinästä siitä hetkestä lähtien, kun kyseisen idean jostain sisustusblogista bongasin. Miksipä en siis toisi liitutaulutyyliä häihimme?

Lähde

Juhlapaikallemme voisi sijoittaa salin sisäänkäynnin eteen, "aulaan", suuren liitutaulun, johon olisi kirjattuna tekemämme istumajärjestys. Ennenkin juhlia ja plaseerauksia toteuttaneena tiedän kokemuksesta, että selkeä, yksinkertainen ja tarpeeksi suuri pöytäkartta (sekä tietysti valmiiksi tehty istumajärjestys) on kultaakin kalliimpi juhlien alun sujuvuuden kannalta, ja siksi sellainen on ehdottomasti meillekin tulossa. Se, miten siistiä jälkeä minä harakanvarpaillani saisin liitutaululle tuherrettua, on varsin kyseenalaista, mutta onneksi minulla on apuvoimia. Psst, kaasot, tästä siis teille hyvinkin potentiaalista näpertelyhommaa ensi kesälle! ;)

Lähde

Liitutaulun hyötykäyttäminen olisi toki siinäkin mielessä järkevää, että voisin mahdollisesti hyötykäyttää kotona samaa taulua korvaamaan sitä kokonaisen liitutauluseinän kaipuutani. Monikäyttöistä, kaunista ja yksinkertaista - alkaa kuulostaa jo liian hyvältä ollakseen totta. Mutta mistäköhän löytäisin tarpeeksi suuren taulun (tai taulut) tähän tarkoitukseen? 80 vieraan nimien kirjoittaminen vie taatusti tilaa, ja muutenkin pöytäkartta saisi visioissani olla suuri ja näyttävä. Haluaisin pystyttää pöytäkartat tuon ylimmän kuvan tyyliin maalaustelineille (tosin en perinteiseen tyyliin vaalean puun värisiin), niiden löytäminen voi olla vieläkin hankalampaa. Olisiko kenelläkään siellä ruudun toisella puolen vinkkejä näiden metsästykseen?

Kaukokaipuu

Viime päivinä viikkoina ajatukset ovat karkailleet Suomen rajojen ulkopuolelle. Edellisestä visiitistäni ulkomaille on ehtinyt vierähtää jo lähes vuosi, eikä armaan kalenterini sivuilta löydy lainkaan reissumerkintöjä lähitulevaisuudenkaan lehdiltä. Siksipä lomakuume alkaakin yltyä välillä turhankin korkeaksi. Onneksi aina voi haaveilla häämatkasta - eihän siihenkään ole enää kuin se reilu vuosi!

Lähde

Jo vuosia sitten totesimme tuon paremman puoliskoni kanssa, että jos joskus päätyisimme avioliiton enemmän tai vähemmän auvoiseen satamaan asti, olisi häämatkakohteemme Pariisi. Tai no, jos ihan rehellisiä ollaan, minä taisin olla meistä se, joka Pariisia eniten fiilisteli, mutta kyllä sulhokin aiheesta innostui. Onhan Pariisi nyt sentään rakkauden kaupunki! Minä olen tuossa hurmaavassa kaupungissa ehtinyt käydä pureskelemassa patonkia ja ihailemassa Mona Lisaa jo kertaalleen vuonna 2010, mutta tuoreen aviomiehen kanssa kokemus olisi varmasti ihan erilainen. Tiedättehän: kuljeskelua Seinen rannoilla, kapuaminen kaksin (kaikkien muiden turistien keskellä, toki) Eiffel-torniin, illallisia pienissä, tunnelmallisissa ravintoloissa ja niin edelleen. Kliseistä, mutta ah, niin ihanan kuuloista!

 

Kaiken kaikkiaan olemme aina viihtyneet erinomaisesti kaupunkimatkoillamme, ja siksi jokin eurooppalainen kaupunkilomakohde olisikin varmasti oivallinen valinta myös häämatkalle.  Museot, ravintolat, kahvilat, (historialliset) nähtävyydet, persoonallisten kaupunginosien ihailu... kaikki kaupunkilomien klassikot, niistä me nautimme. Lomilla ei toki tarvitse suorittaa, mutta pidän siitä, että kaupungeista löytyy aina tekemistä ja nähtävää ihan ilman valtavia suunnitelmiakin. Niinpä eurooppalaiset kaupungit, kuten Pariisin lisäksi Rooma, Barcelona, Praha, Lissabon, Krakova tai miksei jopa esimerkiksi tuttu ja läheinen Tukholmakin

No, kuten suunnilleen kaikessa muussakin häihin liittyvässä, olen tässäkin asiassa ehtinyt jo unohtaa vankat aikomukseni ja haudanvakavat päätöksemme, ja löytää liudan muita(kin) ihania vaihtoehtoja kaupunkilomahaaveiden vastapainoksi. Mieleni halajaisi jonnekin lämpimään, muttei kuitenkaan mihinkään Tyynenmeren pikkusaarille keskelle ei-mitään. Juuri tällä hetkellä häämatkahaaveisiin kuuluu joka tapauksessa melko miellyttävän mittaiset lennot (max. n. 5-6 tuntia), järkevä hinta, mukavat majoitusratkaisut ja kohteesta löytyvät mielenkiintoiset nähtävyydet ja tekemisvaihtoehdot. Täytyy myöntää, että potentiaalisia kohdevaihtoehtoja alkaa kertyä aika hurjasti, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin.

Hulluna kakkupapereihin

Taisin ihastua kakkupapereihin hääkoristeluissa heti löydettyäni hääblogit. Valkoisissa, pitsiä muistuttavissa papereissa on jotain sellaista herkkää, juhlavaa, kaunista ja romanttista, mutta tietyllä tavalla eleetöntä, jota mielelläni näkisin myös meidän häissämme. Kakkupaperia voi häissä hyötykäyttää esimerkiksi kutsuissa, koristeissa (kuten viireissä) tai vaikkapa (karkki-)buffetissa"pusseina", ja näppärä morsian keksisi niille varmasti käyttöä vielä ties kuinka paljon enemmänkin. Koska valitsemamme juhlapaikka ei kuitenkaan sovi olemukseltaan välttämättä kovinkaan hyvin mihinkään valtaviin pitsifiilistelyihin, joten olin jo ajatellut yrittäväni unohtaa koko kakkupaperi-ihastukseni, kunnes muistin taas tämän ihanan Pinterestistä bongaamani idean:

Lähde

Kakkupaperi "paikkakorttina"! Juhlapaikassamme on mustat, melko kiiltävät pöydät, joiden päälle aseteltuina kakkupaperit voisivat näyttää yllättävänkin kauniilta. Tykkään (ainakin näin ajatuksen tasolla!) tummien, suoralinjaisten pöytien ja valkoisten, herkkien kakkupapereiden välisestä kontrastista. Lisäksi näin pöytiin voitaisiin jo kattaa valmiiksi kaikki juhlakattauksen muut osat, mutta lautaset voisi jättää noudettavaksi buffetista sitten, kun itse kukin hakee ruokaa. Valkoisten pöytäliinojen sijaan voisikin poiketa perinteisestä tavasta ja laittaa esimerkiksi vain valkoiset kaitaliinat tai jotain ihan muuta pöytien keskelle. Toisaalta, eipä tuo nyt huonolta näyttäisi niiden pöytäliinojenkaan kanssa...

Hmm, näinköhän tästä saisi oikeastikin käyttökelpoisen idean?

Kurkunkostukkeista

Perjantain kunniaksi luvassa pari sanasta juhliemme juomatarjoilusta. Meidän häät vietetään siis tiloissa, joissa on A-oikeudet. Tallinnan "kulttuurimatkat" ja muut vastaavat rahtireissut halvemman alkoholin perässä eivät siis kuulu meidän to do -listaan lainkaan ihan jo sen takia, että juhlissamme tarjottavat juomat on hankittava lupien ja säädösten mukaan juhlapaikaltamme. Ja näin sen halusimmekin.

Lienee selvää, että näin parikymppisinä opiskelijoina emme millään voisi järjestää ravintolahäitä, joissa olisi alkoholitarjoilun suhteen ns. piikki auki koko illan. Toisaalta emme kaipaakaan mitään superkosteita drinkkibileitä tai vieraat vahvuudellaan yllättävää, aamuyön tunneille asti riittävää boolitarjoilua. Siksi olemmekin päätyneet tarjoamaan vieraillemme alkumaljan sekä budjetin mahdollistamissa rajoissa yhden/kaksi kaatoa viiniä ruoan kanssa. Sulho kaipaili myös perinteisiä aveceja kahvin kanssa. Olipa sitten tarjoamamme alkoholimäärä mitä tahansa, varmaa on se, että juhlamme ajan paikalla on myös baaritiski, josta saa kukin vieras käydä ostamassa lisää juotavaa, jos sellaista kokee kaipaavansa.

Olemme hyvinkin varmoja ratkaisustamme - itse asiasta tästä on puhuttu jo kauan ennen häiden suunnittelun aloittamista tai kihloja - mutta silti välillä hiipii mieleen epäilys siitä, mitä vieraat mahtavat ajatella. Suomessa kun on totuttu niin usein siihen, että häihin haetaan Tallinnasta halvemmalla pakullinen kurkun kostuttajia.  Onneksi ystäväpiirissämme on aiemminkin järjestetty vastaavaan tapaan häitä, ja ainakin me olemme viihtyneet kyseisissä(kin) juhlissa mainiosti.

Latistaako juhlatunnelmaa se, että vieraat joutuvat kaivamaan kuvettaan kesken juhlien? Miten tällaiset esitetään tyylikkäästi? Pitääkö vieraita "varoittaa" etukäteen järjestelystämme? Tarvitaanko onnistuneisiin häihin ilmainen, jopa rajaton alkoholitarjoilu? Luotan siihen, että hauskaa todellakin on ilmankin nestemäistä tunnelman keventäntäjää, mutta mitä mieltä ruudun sillä puolen ollaan?

We have a date!

Meillä on nyt juhlapaikka! Soittelin maanantaina juhlapaikkamme myyntipäällikön kanssa, ja nyt meillä on varaus tehtynä hääjuhlaamme varten. Fiilis on mahtava, sillä tämän päätöksen myötä hääsuunnitelmat ovat loikanneet ison askeleen eteenpäin. Haluan, että hääpäivämme on ehyt kokonaisuus, ja siksi hääpaikan valinta ohjaa esimerkiksi mekkoni ilmettä, kutsuja ja värimaailmaa, puhumattakaan tietysti suoraan hääpaikkaan liittyvistä yksityiskohdista, kuten vieraiden tarkasta määrästä, ohjelmamahdollisuuksista tai tarjoiltavasta menusta. Ihanaa, että nyt voi siirtyä pelkästä haaveilusta ihan todellisiin, realistisiin suunnitelmiin!

Lähde

Hääpaikan varaaminen tarkoittaa tietysti myös sitä, että meillä on vihdoinkin hääpäivä: elokuun puolivälissä 2014 siis juhlitaan! Tämä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että neitielämää tällä morsiamella on jäljellä enää alle 400 päivää, hui! Nyt vaan pitäisi opetella kärsivällisyyttä roimasti: tekisi mieli esimerkiksi toitottaa hääpäiväämme jo nyt kaikille vieraiksi suunnitelluille ystäville, vaikkei kutsuilla tai päivämäärän ilmoitteluilla ylipäätään ole vielä mikään kiire. Mutta minkäs teet - taidan olla aika innoissani.

Seuraavana to do -listalla: kirkon varaaminen.

Tilannepäivitystä

Hopsan, jopas aika rientää!

Viimeisin viikko on kulunut melkoisessa arjen muutoksessa: M jätti leppoisat kesälomapäivät taakseen ja lähti pukemaan ylleen kurkkusalaattikuosia. Yli-ikäinen inttileski täällä siis, terve vaan! Ei siis pahemmin ole huvittanut käyttää aikaa blogin ääressä lähipäivinä, kun on ollut tähdellisempiäkin ajanviettotapoja, vaikka toki hääjutut(kin) ovat pyörineet tiuhaan tahtiin mielessä ja puheissa.

Lähde

Vaikka kulunut viikko menikin pitkälti sulhon lomaa viettäen, ehdin tietenkin lähetellä sähköposteja niihin juhlapaikkoihin, joihin ihastuimme paikan päällä käytyämme. Jäljellä pohdinnoissa on siis ollut enää kaksi paikkaa, joiden välillä teemme valintamme, ja saamiemme vastausten perusteella olemme saaneet tehtyä päätöksemme. Tänään sain vielä sulholta varmistuksen, että voin hänenkin puolestaan soittaa juhlapaikkavalintaamme ja sopia varauksesta. Ihan mahtavaa! 

Lähde

Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kaikki alkuperäiset herkistelyvärifiilistelyni joutuvat nyt uudelleen tarkastelun alle, sillä juhlapaikassamme on voimakkaan mustavalkoinen, graafinen ilme höystettynä jo valmiiksi yhdellä tehostevärillä. Inspiraatiokoosteet siis vähintäänkin väripaletin suhteen menevät täysin uusiksi, ja muutenkin valitsemamme hääpaikka on jotain ihan muuta kuin olin osannut haaveilla, mikä voisi olla pelottavaa ja epävarmuutta herättävää. Tällaisen tunneihmisen on kuitenkin helppo luottaa siihen, että jos jokin paikka tuntuu ensisilmäyksestä lähtien oikealta valinnalta, sen tunteen mukana on mentävä. Varsinkin, kun se meidän parisuhteen järki-ihminen oli täysin samaa mieltä.

Taisin rakastua

Ei voisi paremmin alkaa heinäkuu! Eilen siis päästiin vihdoinkin (!!) katsastamaan niitä mahdollisia hääpaikkoja. Tulimme sulhon kanssa Lahteen jo sunnuntai-iltana, enkä meinannut millään malttaa odottaa pääsyä paikkakierrokselle. Maanantaina hyppäsimme tulevien appivanhempieni autoon ja hurautimme tarkastelemaan Lahden juhlapaikkatarjontaa.

Kiersimme enemmän tai vähemmän pieteetillä viisi erilaista paikkaa, joista tosin yhden tiesimme alunperinkin olevan auttamattomasti liian pieni meidän suunnitelmiimme. Kaikissa paikoissa oli hyviä juttuja (kaikella sillä googlailulla ja etukäteisselvittelyllä tämä nyt ei tokikaan tullut yllätyksenä), mutta kaksi paikkaa nousi selvästi yli muiden. Varsinkin viimeiseen kohteeseemme taisimme molemmat tykästyä välittömästi, enkä suoraan sanottuna ole juurikaan saanut ajateltua muuta kuin sitä viimeisenä katsomaamme paikkaa tuon kierroksen jälkeen. Oijoi. Kuvia en valitettavasti voi kummastakaan näistä oikeastaan teille näyttää, sillä vaikka kamera olikin mukana, ei kuvamateriaali ole kummoista - kiitos morsiamen innosta vapisevien käsien.

Kertoilen tarkemmin paikkavalinnastamme, kunhan olemme saaneet tehtyä lopullisen päätöksemme (joka tosin tällä hetkellä tuntuu jo päivänselvältä minun päässäni) ja tehtyä varauksen!

Sen verran pitää vielä kertoa, että yllätyin todella pahasti paljon kysellessäni pohdittujen juhlapaikkavaihtoehtojemme nykyistä varaustilannetta. Olemme siis toivoneet saavamme juhlia häitä elokuussa 2014, ja nyt, vain hieman yli vuotta ennen tuota suunnittelemaamme h-hetkeä, oli lähes kaikissa juhlapaikoissa vielä koko elokuu viikonloppujen suhteen vapaana! Näyttää siis siltä, että lahtelaiset morsiamet hääparit taitavat olla suurilta osin stereotyyppisiä hitaita hämäläisiä...