Vaikka olenkin ylisanoihin taipuvaista sorttia, ei varmasti ole liioittelua väittää, että kihlautumisemme jälkeen leijuin vaaleanpunaisessa pöhnässä jonkin aikaa. Kuljin pää pilvissä, hymyilin niin että posket kramppasivat, meinasin hehkuttaa lähikaupan kassatädillekin onneani ja lähipiiri sai todellakin kuulla yliannostuksen jokseenkin käsittämätöntä höpötystä, ihastelua ja onnen huokauksia tältä morsiamelta. Vähän kuin silloin vuosia sitten vastaihastuneena ja sittemmin -rakastuneena, mutta oikeastaan vielä överimmin fiiliksin.
 |
| Lähde |
Kihlautumisesta on nyt kulunut reilut kolme kuukautta, ja alan vakavasti epäillä, että jotakin naksahti pääkopassani enemmän tai vähemmän lopullisesti tuon ihanan tapahtuman yhteydessä. En nimittäin ennen kosintaa ollut juurikaan innostunut vaaleanpunaisesta tai ylipäätään puuterisävyistä. Minulta löytyy hieman puuterisävyjä vaatekaapista, mutta häähaaveissani en todellakaan ollut nähnyt vaaleanpunaista. Mutta pakko se on myöntää: isossa osa häiden suunnittelua ja haaveilua varten kasaamistani inspiraatiokuvista löytyy vaaleanpunaista tai jotain muuta herkkää, vaaleaa värisävyä.
 | ||||
| Lähde |
Näinköhän meidän häissä leijutaan siinä vaaleanpunaisessa kuplassa ihan kirjaimellisestikin - fiiliksen lisäksi, siis?
Hih, ihanan kuuloista tuo vaaleanpunaisessa leijuminen. Eikä ollenkaan hassumpi valinta hääväriksikään, jos siihen päädytte :)
VastaaPoistaIhanaa se olikin :) saa nyt nähdä, millaista värimaailmaa saadaan lopulta aikaiseks. Varsinaisesti en kyllä innostu mistään yksittäisestä teemaväristä, eli varmaan valitaan joku laajempi väripaletti tms. lopulta. Mutta siitä lisää myöhemmin ihan varmasti!
Poista