Tein jokin aika sitten jotain sellaista, mitä en kuvitellut uskaltavani tehdä. Ei, en hypännyt benjiä, heittänyt opintoja romukoppaan tai varannut maailmanympärimatkaa. Sen sijaan istuin kampaajan tuoliin ja käskin tehdä koko pääni uusiksi.
En ikävä kyllä tajunnut ottaa teille näytettäviksi kelpaavia ennen-kuvia, mutta lähtötilanne oli aika säälittävä: puoleen selkään asti ylettävä, perisuomalaisen tapainen piikkisuora, ei-minkään-värinen pehko, jossa latvoista löytyi vielä ikivanhoja vaaleiden raitojen jämiä. Noin häiden kannalta olin ajatellut, että järkevää olisi antaa hiusten kasvaa vielä sinne ensi elokuuhun asti ja vältellä mitään kovin radikaaleja toimia, jotta hiukset olisivat sitten häissä mahdollisimman pitkät ja hyväkuntoiset mahdollistaen kaikenlaiset kampaukset. Sittemmin järkeilin, että jos peilikuva ottaa päähän, voi ja
kannattaa asialle tehdä jotain, olipa sitten lähitulevaisuudessa luvassa häät tai ihan mitä tahansa muuta. Marsmars varaamaan aika naapurikorttelin tuoreelle kampaajalle ja radikaalit otteet käyttöön.
Lopputulos: ainakin parikymmentä senttiä lyhyempi malli, uusi, suora ja paksu etutukka, ja ennen kaikkea ihan uusi väri. Minä, ikuinen (henkinen)
blondi vaaleaverikkö, sainkin kampaajalta matkaani tummat haivenet. Ja oi, tätä olin kaivannut jo kauemmin kuin uskallan myöntääkään. Saa nähdä, mitä ennen elokuuta ehdin vielä hiuksilleni tehdä, mutta lienee joka tapauksessa syytä etsiä liuta nykytyyliin sopivia kampausideoita, jos elo brunettena muuttuukin pysyvämmäksi ratkaisuksi. Näin viikon totuttelun ja kokeilujen jälkeen näyttää siltä, että tummatukkaisena tähän tyttöön vetoavat aiempaakin enemmän kaikenlaiset hiuskoristeet - korut, pannat, kukat, pinnit - ja valkoinen huntukin tuntuisi sopivan mitä parhaiten tummempiin hiuksiin. Ihanaa, miten paljon uusia mahdollisuuksia!
Mahtavaa! Mä aattelin kans suunnata joulukuussa kampaajalle ja sanoa et uusi väri, uusi leikkaus ja uusi minä. Etaria en saa tosin ottaa kun Pete ei tykkää :(
VastaaPoistaHaha, jos oisin kuunnellut sulhon preferenssejä, oisin ikuinen blondi :D Ajattelen niin, että hiukset on uusiutuva luonnonvara, niiden kanssa voi ainakin välillä kokeilla jotain uutta ja jännääkin - kyllä siihen vanhaan pääsee takaisin :)
PoistaMinunkin pitäisi suunnata kampaajalle, mutten ehkä tällä kertaa uskaltaudu noin hurjiin toimenpiteisiin.. otsatukkaa kyllä kaipaan takaisin, mutta taidan venyttää sen hankkimisen vasta häiden jälkeiselle ajalle :)
VastaaPoistaMun kans pitäs suunnata parturiin, mutta ei uskalla ainakaan vielä. Entisen sivusiilin takia mun toinen puoli tukasta on n.15cm pitkää ja toinen olkapäille asti.. Pelkään että parturi leikkaa takaisin sivusiilin tai tasaa koko tukan jollekkin lyhyelle pottatukalle. Ehkä mä sinnittelen ens vuoteen asti ja sitten käyn parturoimassa ja pistämässä lisä tukkaa.. Etaria en kans ota kun Petri ei tykkää =(
VastaaPoistaJee, kuulostaa hyvältä! Olen itse ollut jo puolet elämästäni brunetti, joskin tein hairahduksen platinablondiksi pari vuotta sitten. Tykkään tosi paljon vaaleista hiuksista, mutta itselleni se ei sopinut. En ollut kotonani vaaleissa hiuksissa ja tunsin itseni jotenkin ponnettomaksi. Tummatukkaisena tiedän paljon paremmin kuka peilistä takaisin katsoo. Iloa eloon tummien hiusten kanssa! :)
VastaaPoista