Pappi puntaroituna

Onpa ihanaa saada pitkästä aikaa todeta hääjärjestelyjen edistyneen konkreettisesti! Alkoi pikkuhiljaa jo tuntua siltä, että vastailen ystävien ja tuttavien "No, mites hääjärjestelyt edistyy?"-kyselyihin aina samoin sanoin, joten taisi olla aikakin ottaa askel eteenpäin...

Saimme hiljattain - vihdoinkin - päästyä yhteisymmärrykseen toiveestamme vihkipapin suhteen: haluaisimme vihkijäksemme minun rippipappini, joka on ihan mahtava tyyppi ja jonka pitämistä puheista/saarnoista olen aina tykännyt hurjan paljon. M:kin antoi hyväksyntänsä. Lähetin eilen aamulla kyseiselle papille sähköpostia aiheesta, ja vain pari tuntia myöhemmin sain ilokseni vastauksen. Meillä on siis sovittuna vihkipappi! Tietysti meidän häihin on vielä aika rutkasti aikaa, eikä siksi ihan täysin varmaa lupausta voitu saada, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä meille sen tärkeän Tahdotko?-kysymyksen esittää juuri toivomamme pastori. Varmuus saadaan vasta keväällä seurakunnan henkilökunnan lomien sunmuiden selvittyä, mutta suurta stressiä en suunnitelmiemme vesittymisestä enää jaksa potea. Erittäin hyvältä näyttää siis tässä vaiheessa. Tähän parit tuuletukset!

Seuraavana to do -listalla: valokuvauksen selvittäminen.

Pitäis tehdä -lista

Häähumuun on aina mahtavaa paeta silloin, kun arkiset jutut tuntuvat tylsiltä ja puuduttavilta. Tällainen hetki oli taas eilen, kun istuin yliopistolla tavaamassa rutikuivaa tenttikirjaa. Pitihän sitä antaa aivosoluille aina välillä hetki lepoa, joten pänttäämisen lomassa kasasin kalenterin taakse (ainakin toivottavasti) kattavan to do -listan kaikista häihin liittyvistä järjestelyistä. Ja tadaa - johan kulki taas lukeminenkin paremmin!

Kirjasin tuon to do -litanian tänne bloginkin puolelle (klik), joten jos jotakuta jostain kumman syystä kiinnostaa seurata, missä vaiheessa meidän hääjärjestelyt tällä hetkellä ovat, voi yläpalkista jatkossa käydä tsekkaamassa tilanteen. 

Aikaa juhliin on tällä hetkellä siis himpun alle vuosi, ja paljon on vielä tekemättä, vaikka ne kaikkein suurimmat tekijät onkin jo lyöty lukkoon. Suunnitelmat ovat onneksi jo suhteellisen pitkällä, enkä siksi jaksa olla lainkaan huolissani siitä, ettemmekö saisi kaikkea järjesteltyä. Olen myös tarkoituksella toppuutellut itseäni hääjärjestelyjen suhteen, sillä kun meillä on melko tasan 1,5 vuotta kihlojen ja häiden välissä, voisin helposti innostua liikaa, ostella läjän kaikkea ihanaa ja todeta ensi vuoden puolella, että haluammekin häiltämme jotain ihan muuta. Todistetusti ihanat häät saa järjesteltyä alle puolessakin vuodessa, joten tässä vaiheessa keskityn halkeamaan kärsimättömyydestä vielä tiukkaakin tiukempaan suunnitteluun. Niinhän se vanha kansakin kai puhuu aina hyvin suunnitellun puolesta..