Save the date -kortit - ollako vai eikö olla?

Save the date -kortit (joista käytetty STD-lyhenne on kieltämättä hieman hämäävä ja väärinkäsityksille altis) taitavat ainakin hääblogien ja -lehtien perusteella olla nopeasti yleistyvä trendi suomalaisessakin häämaailmassa. Korttien tarkoituksena on ilmoittaa vieraille reilusti etukäteen häiden tuleva ajankohta, jotta itse kukin "ennakkokutsun" saaneista voisi varata kalenteristaan tilaa tuleville juhlille. Näin hääpari saa varmistettua, että mahdollisimman moni heidän läheisistään ja rakkaistaan pääsisi paikalle hääpäivänä.

Meillekin piti - ainakin minun suunnitelmissani - tulla Save the datet, sillä ajatushan niiden takana on varsin hyvä ainakin meille kesällä, pahimpaan loma- ja sukujuhlasesonkiin häänsä änkeneille. Monet suunnittelevat kesälomansa ja muut aikomuksensa jo varhain keväällä, ja siksi olisikin hyvä saada vieraille tieto juhlista mitä pikimmin. Olinkin suunnitellut lisääväni varmoille kutsuttaville joulukortteihimme pienen kehotuksen tai pyynnön päivän varaamisesta. Näin joulun jo häämöttäessä onkin blogeista saanut huomata, että aika moni muukin on tajunnut hyödyntää joulun hieman halvempaa postiliikennettä ja joka tapauksessa toteutettavaa korttirumbaa.

Olin jo askartelemassa joulukortteja päätä pahkaa, kunnes yhtäkkiä koko ajatus Save the date -maininnasta alkoi tuntua jotenkin, no, typerältä. En tällä missään nimessä kritisoi muita, jotka ennakkokutsut lähettävät, mutta minulle henkilökohtaisesti vieraiden varoittelu 8 kuukautta ennen häitämme tuntui jotenkin... no, turhalta ja jopa teennäiseltä. Siltä, että pitäisimme liikaa meteliä itsestämme ja juhlistamme. Vaikka lähipiirimme on varmasti onnellisia puolestamme ja tulevat toivottavasti mielellään juhlimaan kanssamme sitten elokuussa, tarvitseeko jokaisen lähipiiriimme kuuluvan jaksaa häähuumaa jo nyt, kahdeksan kuukautta ennen häitä? Olkoonkin, että häät ovat meille iso ja merkittävä merkkipaalu elämässä, ei sen tarvitse merkitä yhtä paljon edes läheisimmillemme. Ovatko yhdet juhlat niin ihmeelliset, että niitä tarvitsee jokaiselle hehkuttaa moneen kertaan? (Minähän toki jauhan häistä innoissani kaikille läheisille ystävilleni, mutta tällöin nuo ystävät saavat kyllä reilusti sanoa, kun häähömppä pursuu korvista.) Tarvitseeko kaikille hehkuttaa niin paljon häistä? Eivätkö ne yhdet, viralliset kutsut riitä ilmoittamaan häiden tulosta ja antamaan pientä osviittaa siitä, millaiset juhlat on tiedossa?

Kaikki ihan läheisimmät vieraamme tietävät jo juhliemme päivämäärän, juhliemme paikkakunta on varmasti tiedossa suurimmalla osalla juhlijoista ja tahtoisin joka tapauksessa lähettää varsinaiset kutsutkin jo reilusti kevään puolella, vaikka häitä juhlitaankin "vasta" elokuussa. Toisaalta en ihan vielä edes uskalla lyödä kokonaan lukkoon vieraslistaa, ja siksi emme kuitenkaan olisi voineet kaikille juhliin kutsuttaville lähettää Save the date -ilmoitusta. Todennäköisesti suurin osa lähipiiristämme on jo nyt merkannut kalentereihinsa hääpäivämme, ja mitä pidemmälle ensi vuosi kuluu, sitä useampien kanssa tulee varmasti jo puheeksi kutsu häihin ennen virallisten kutsujen lähettämistä. Mikä virka Save the date -korteilla tässä yhtälössä siis olisi? En löytänyt mitään järkevää vastausta, ja niin jäivät kortit lähettämättä. Tämä taas mahdollistaa varsinaisten kutsujen lähettämisen jo aikaisin, keväällä, ja sekös tälle kärsimättömälle morsiamelle sopii.

Mutta miten on - olisiko ne Save the datet pitänyt kuitenkin lähettää vai pärjääkö vielä nykypäivänäkin ihan perinteiseen tapaan "tavallisilla", yksillä kutsuilla?

**

Psst! Ihanassa Makea-blogissa on vielä hetken käynnissä mahtava arvonta (klik!), jossa voi voittaa lahjakortin graafiseen suunnitteluun - vaikkapa sitten niitä Save the date -kortteja tai kutsuja varten ;)

Päähärpääkkeet pähkäiltävänä

Ai ai, miten paljon tämän morsiamen pukeutumispohdinnat ovatkaan helpottuneet heti, kun häämekosta on saatu varmuus ja Se Oikea Mekko on laitettu tilaukseen. En ole halunnut liikaa miettiä esimerkiksi asusteita ennen mekon löytymistä, sillä sen tyyli määrittelee kuitenkin merkittävissä määrin kaikkia muita asun osasia. Nyt on kuitenkin se este suunnitelmille ylitettynä, ja pääsen taas uppoutumaan netin ja häälehtien syövereihin etsimään uutta inspiraatiota. Tällä hetkellä mielessä pyörii eniten huntu, tuo monen morsiamen päänvaiva.

Lähde // Style me pretty

Suhtautumiseni huntuun on hieman kaksijakoinen. Toisaalta tiedän, etten halua hulmuta hunnun kanssa ympäriinsä hääjuhlan aikana, ja pelkän vihkimisen (ja kuvien ottamisen) ajaksi jonkin hankkiminen tuntuu ehkä vähän hölmöltä. Kuitenkin olen aika lailla aina kuvitellut käyttäväni huntua avioituessani, ja aavistan, että myöhemmin voisin katua, jos jättäisin hunnun käyttämättä sen kerran, kun alttarille astelen. Onneksi haaveissani eivät näin mekon löytymisen jälkeen siintele mitkään satoja euroja maksavat espanjalaistyyliset pitsiunelmat (vaikka ne ihan superkauniita ovatkin!), vaan taidan haluta tyllimekkoni kylkiäiseksi yksinkertaisen, reunustamattoman hunnun, jotka lohkaisevat budjetista pienemmän kolosen eivätkä siten kirpaise niin paljon, vaikka hunnun ottaisikin pois juhliin siirryttäessä tai illan edetessä. Ja pakkohan se on myöntää, että kevyestä, ilmavasta hunnusta voi oikealla yhdistelyllä saada upean kirsikan kakun päälle osana hääpukeutumista.

Lähde // Etsy

Lähde

Toisaalta myös birdcage-tyyppiset "hunnut" ovat huudelleet nimeäni kutsuvasti jo jonkin aikaa. 50-luvun estetiikka kolahtaa tähän morsmaikkuun, ja muutenkin pidän birdcage-huntujen keveydestä, helppoudesta ja siroudesta. Sellaista ei ehkä tarvitsisikaan jättää ainoastaan kirkossa käytettäväksi koristukseksi. Erityisesti pidän keveistä, pääasiassa tyllistä kootuista birdcage-hunnuista, mutta toisaalta eivätpä fiftarityyliset verkkomaisemmatkaan ratkaisut näytä hassummilta. Koko kasvojen peittävää huntua en kuitenkaan hallua missään tapauksessa - olipa sitten kyse birdcagesta tai perinteisemmästä hunnusta. Ei taida sulholle tulla morsmaikun henkilöllisyys tai naamataulu tulla yllätyksenä, joten turha on ruveta kasvoja meidän häissä peittämäänkään.

Taidan ainakin tällä hetkellä olla eniten kallellani yksinkertaisen, yksikerroksisen ja reunustamattoman tyllihunnun puoleen. Kiperin kysymys lieneekin se, kuinka pitkän hunnun haluan pääkoppaani koristamaan sitten elokuussa. Raikkaampi puolipitkä (ehkä vyötärölle ulottuva) vai juhlavampi, pitkä huntu? Entä kaipaako huntu rinnalleen jotakin muutakin? Pitäisikö lisätä hiuksiin jokin koru tai muu koriste keräämään huomiota hunnun pois ottamisen jälkeen(kin)? Asustepohdinnat kaipaavat selvästikin vielä tarkennuksia...

Mitä mietteitä huntu teissä muissa herättää? Vanhanaikaista, ehdoton morsiamen koristus vai jotakin ihan muuta?

Kuvaaja - check!

Jo useita viikkoja on tuntunut siltä, ettei hääjärjestelyissä tapahdu yhtään mitään. Ja näin blogista tarkastellen siltä todella näyttääkin. Onneksi todellisuus näyttää järjestelyjen etenemisen suhteen valoisammalta, ja viikonlopun mekkofiilistelyjen (!!) lisäksi to do -listalta saa vetää yli toisenkin tärkeän kohdan.

Valokuvaus on ollut pähkäilyn aiheena jo viikkokaupalla monestakin syystä. Ensinnäkin, valokuviin saa nykyään häissä käytettyä rutosti rahaa, ja sekös hääbudjettitaulukkoa katsellessa kauhistuttaa. Toisekseen, lähipiiristämme löytyy useampikin kameran takana viihtyvä ja enemmän tai vähemmän aktiivisesti, jopa ammattimaisesti valokuvaava ystävä, ja pähkäilimme, haluammeko ja raaskimmeko pyytää jotakuta tuttua ikuistamaan meidän juhlamme. Niinhän siinä kävi, että päädyimme toivomaan kuvaajaksemme erästä valokuvaajaystävääni, ja onneksemme hänellä sattui vielä olemaan buukkaamaton lauantai juuri hääpäivänämme. Meillä on siis valokuvaaja! Taas on yksi huolenaihe hoidettuna, mikä tuntuu ihanan huojentavalta tässä vaiheessa. Tarkemmista kuvaukseen liittyvistä yksityiskohdista päätetään, kunhan sulhon kanssa ehditään rauhassa aiheeseen paneutua ja kuvaajammekin kanssa palaveerata, mutta oli miten oli, saamme ihania kuvia mahtavan tyypin kuvaamina, eli täällä päässä on taas aihetta pieniin tuuletuksiin!

Hääsuunnitelmat ja -järjestelyt rullailevat kaiken kaikkiaan varsin leppoisaan tahtiin eteenpäin. Seuraavana suunnittelun alle joutunevat musiikkipuoli ja juhlatilaamme liittyvät kysymykset, sillä alkuvuodesta (eli apua, ihan kohta!) on sovittu juhlapaikan kanssa ensimmäistä yksityiskohtaisempaa yhteydenpitoa erinäisistä juhlamme järjestelyistä. Toisaalta Sen Oikean mekon löytyminen mahdollistaa morsiamen muun hääeleganssin suunnittelun, eli luvassa on varmasti inspiraation etsimistä muun muassa kenkiä, koruja (korvakoruthan jo löysin), kampausta ja huntua pohtien.

Mekkometsällä, osa 4

Hellurei ja hellät tunteet!

Piti katkaista tämä pitkäksi venynyt kirjoitustauko ihan toisilla tarinoinneilla, mutta nyt en malta olla fiilistelemättä.

Se Oikea Mekko on löytynyt! Eilen nappasin matkaani toisen kaasoni, ja kävimme pitkän viikonlopun suoman vapaa-ajan turvin pitkästä aikaa morsiuspukuliikekierroksella. Kahden mekon sovitusta myöhemmin homma oli selvä - se Minun Mekkoni oli vihdoinkin osunut kohdalleni. Kuvia tuosta kaunokaisesta en uskalla tänne vielä laittaa, jotta puku säilyisi varmasti h-hetkeen asti yllätyksenä sulholle. Oikeastihan tekisi mieli näyttää jokaiselle vastaan tulevalle tutulle kuvia tuosta maailman kauneimmasta mekosta, mutta enköhän malta mieleni ja säilytä jotakin yllätyksenä sinne ensi elokuulle saakka.

Kesällä kirjoittelin hääpukuhaaveistani täällä. Tuolloin toivoin Siitä Oikeasta löytyvän ainakin nämä ominaisuudet: 

• pitsiä
• tylliä
• melko runsas, laskeutuva helma
• jonkinlaiset hihat! 

Ei-listalta löytyivät tuolloin:

• merenneito-, trumpetti- tms. malli
• morsiussatiini (ainakaan ainoana materiaalina), tafti. Haaveilin kevyemmistä, laskeutuvista materiaaleista.
• vannehameellinen helma.
• nyöritys selässä. 

Sainko sitä, mitä halusinkin? Hihoja tai pitsiä en muutamien sovittelukertojen jälkeen enää kaivannutkaan, ja itse asiassa viimeisimmät kerrat sanoin jyrkästi ei kaikille sovitettavaksi tarjotuille pitsiunelmille. Ei-listalta mekossani on ainoastaan pieni nyöritys, ja se vannehamekin taitaa kuulua minunkin hääpukeutumiseeni sittenkin. Hääpäivänäni saan kuin saankin pukea ylleni mekon, jossa todellakin on (sopivan!) runsas, laskeutuva tyllihelma. Ei laahusta, ei turhia krumeluureja. Olkaimeton, vyötäröltä kirjailtu ja kaikin puolin täydellinen se on.

<3

P.S. Ihan valtavan suuret suosittelut morsiuspukuliike Josefiinalle! I-ha-nat tilat, aivan mahtavaa ja ammattitaitoista asiakaspalvelua ja upea valikoima toinen toistaan kauniimpia mekkoja.

Viikonlopun video

Oi voi. Törmäsin videoon amerikkalaisparista, joka on viettänyt vastikään 81-vuotishääpäiväänsä. Miten herttainen pariskunta! Laitetaanpa siis viikonlopun viihdykkeeksi jakoon ajatuksia avioliitosta John ja Ann Betarin mukaan:

Rentouttavaa viikonloppua!

Satulinnassa

Tänään tulee Neloselta toisen Vain elämää -tuotantokauden viimeinen jakso. Tällä kaudella sarjan seuraaminen on tuntunut hassulta, sillä ne televisiosta tutut paikat ovatkin nyt myös "tosielämästä" tuttuja, sillä kävimme nimittäin viime keväänä Satulinnassa tyttöporukan viikonloppureissulla. Tuolloin sain kuulla muutamilta näistä matkassa olleissa ystävistäni leikkimielisiä vinkkailuja siitä, että Satulinnahan olisi oivallinen paikka häiden järjestämiseen. Meidän tarpeisiin ja toiveisiin tuo kaunis kartanohotelli ei kuitenkaan osunut, mutta tulipa mieleeni vinkata, että Etelä-Savoon juhliaan suunnitteleville (jos sellaisia sattuu tätä lukemaan eksymään!) Satulinnasta löytyy useitakin hääpaikoiksi sopivia vaihtoehtoja!

Satulinnan rantarakennuksessa (yllä) voisi järjestää rennot, pienemmän porukan juhlat ihastellen järvimaisemaa ja nautiskellen vaikkapa paljusta ja rannasta löytyvästä saunasta.

Valkoisesta päärakennuksesta sen sijaan löytyy tilaa suuremmallekin joukolle. Kartanotyyliin tykästyneet voisivat näissä puitteissa järjestää mainiosti juhlavammatkin pirskeet. Lisäksi Satulinnassa on navettarakennus (josta en tosin keväällä tajunnut ottaa lainkaan kuvia ilman poseeraavia ystäviäni), joka myöskin soveltuu juhlakäyttöön.

Paikalle matkustavat vieraat voisivat yöpyä joko päätalon hotellihuoneissa (krhm, pari ystävääni varmaan pyörtyisivät jos pääsisivät yöpymään Cheekin huoneeseen - artistilla tai ilman) tai rannasta löytyvissä huviloissa, joista ainakin meidän testaamamme rakennus oli todella hyvin varusteltu, viihtyisä ja tilava. Kaiken kaikkiaan meidän visiittimme Satulinnassa oli varsin miellyttävä, joten mielelläni suosittelen seudun hääpareja tai muuten vaan juhlia järjestäviä tarkastamaan Satulinnan potentiaalisena juhlapaikkavaihtoehtona!

Palaillaan niihin meidän omiin hääsuunnitelmiin mahdollisimman pian! Marraskuu vain vie kaikki mehut koulukiireiden, muiden kuvioiden ja yleisen harmauden takia, joten hääsuunnitelmat eivät varsinaisesti kiidä eteenpäin tässä vaiheessa.

9 kuukautta

Häihimme on nyt aikaa tasan 9 kuukautta. Ollaan aika tasan puolivälissä häiden suunnittelussa ajan suhteen, sillä kihlautumisestamme tuli kuluneeksi ne samaiset 9 kuukautta viime viikolla. Missä nyt mennään häiden valmisteluprosessissa? Yläpalkista löytyvä to do -lista päivittyy varsin verkkaisesti, mutta onneksi taustalla järjestelyt rullaavat tasaisesti eteenpäin.

Oikeastaan odotan jo malttamattomana vuodenvaihdetta. Olemme sopineet olevamme alkuvuodesta yhteyksissä mm. juhlapaikkaamme, jotta voimme aloittaa paikan henkilökunnan kanssa tarkempien hääsuunnitelmien tekemisen. Koska meidän hääjuhlamme vietetään hotellitiloissa, on juhlapaikan kanssa sovittavilla asioilla paljon merkitystä koko juhlan kululle: koristelut, ruoat, juomat, tilankäyttö, musiikin mahdollistaminen... Hurjasti siis asioita, jotka varmistunevat vasta ensi vuoden puolella! Oppiipahan tämäkin morsian vähän kärsivällisyyttä, kun ei voi nytjusthetitänään saada selvyyttä kaikkiin suunnitelmiin.

Tällä hetkellä hääjärjestelyistä mielessä pyörivien asioiden top 3 muodostuu vieraslistasta, häämekosta ja päivän aikataulusta. Mekosta olen täällä jauhanut enemmänkin kuin tarpeeksi, ja hääpäivän aikataulu hakee vielä muotoaan, joten ei niistä tällä kertaa enempää. Vieraslista sen sijaan tuottaa päänvaivaa ennen kaikkea siksi, että tässä vaiheessa alkaa nousta esiin vanhempien ja sukulaisten oletuksia/toiveita/kuvitelmia siitä, keitä meidän juhlaväestämme kuuluisi löytyä - ihan kuin jo pelkkä kutsuttavien ystävien valikointi ja rajaaminen ei tuottaisi harmaita hiuksia. Enkä vielä edes ole ottanut puheeksi perheeni kanssa suunnitelmiani uusperhekuvioihimme liittyvistä ratkaisuista.Yritän toitottaa itselleni sitä kaikkien häitään suunnittelevien mantraa - nämä ovat meidän häämme, me kutsumme meille tärkeimmät ihmiset oman tahtomme mukaisesti - mutta onhan se hankalaa yrittää ottaa huomioon läheisten näkemykset ja silti noudattaa omaa tahtoamme loukaamatta ketään!

Vierasmäärämme pysyy toivottavasti maksimissaan 80 kieppeillä. Vieraslista-exceltaulukkokin on pysynyt melko hyvin kasassa, ja sieltä löytyy nyt vain hieman päälle sen 80 henkilöä. Pientä karsintaa haluaisin kuitenkin vielä tehdä, mutta mistä? Tiedän, että vieraslistaa ei tarvitse lyödä lukkoon vielä kuukausiin, ja siten aiheen pähkäilykin on tavallaan nyt ihan turhaa, mutta toisaalta mitä nopeammin saa päätöksiä tehtyä tämänkin suhteen, sitä nopeammin voisi lopettaa koko vieraslista-angstin... Ehkä kuitenkin pitäisi vaan jaksaa muistaa olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että meillä on niin paljon rakkaita ihmisiä ympärillä - muutenhan koko vieraslistaongelmaakaan ei olisi!

Jotain kimaltavaa

Mainitsinkin jossain sivulauseessa ihastuneeni päätä pahkaa johonkin kimaltavaan. Tuota potentiaalista vihkisormusta olenkin käynyt ihailemassa läheisen korukaupan näyteikkunassa tiuhaan tahtiin. Ihan vielä ei kuitenkaan ole sormuskauppojen aika, mutta selvästikin timanttien säihkeen tuijottelu on saanut tämän morsmaikun pään pehmenemään. Mielessä ovatkin pyörineet kaikki hääpäivän lookin korut. Ihan tarkkaa varmuutta ei vielä korujen kokonaisuudesta ole, mutta korvakorujen tyylin olen kyllä tiennyt jo jonkin aikaa. Ja kas, yhtenä päivänä bongasin internetin syövereistä käytettynä juuri oikeanlaiset korut. Eilen posti oli polkenut, ja paketti odotti eteisen lattialla saapuessani kotiin. Katsokaa nyt, miten ihanat!

Alunperin nämä kaunokaiset ovat Etsystä (haha, saatiinpa nyt tämäkin hääklisee mukaan meidän häihin!), tältä myyjältä. Ei mitään aitoja timantteja tai jalometalleja, sillä koruihin ei hääbudjetin perusteella ollut tarkoitus panostaa kovinkaan suuria summia. Kokoa korviksilla on vain kolmisen senttiä (riippuvasta osastaan), joten kenenkään vieraan tuskin tarvitsee hankkia aurinkolaseja välttyäkseen korujen säihkeeltä, mutta pientä ja suhteellisen rauhallista kimallusta kaipasinkin. Mikä parasta, olen varma siitä, että nämä pääsevät käyttöön monta, monta kertaa häiden jälkeenkin. Itse asiassa tekisi mieli ottaa nämä käyttöön jo joulukuussa häämöttävien iltapukujuhlien yhteydessä, mutta ehkäpä maltan vielä säilyttää näitä h-hetkeä varten.

Kampaussuunnitelmia

Tein jokin aika sitten jotain sellaista, mitä en kuvitellut uskaltavani tehdä. Ei, en hypännyt benjiä, heittänyt opintoja romukoppaan tai varannut maailmanympärimatkaa. Sen sijaan istuin kampaajan tuoliin ja käskin tehdä koko pääni uusiksi.

Lähde

 

En ikävä kyllä tajunnut ottaa teille näytettäviksi kelpaavia ennen-kuvia, mutta lähtötilanne oli aika säälittävä: puoleen selkään asti ylettävä, perisuomalaisen tapainen piikkisuora, ei-minkään-värinen pehko, jossa latvoista löytyi vielä ikivanhoja vaaleiden raitojen jämiä. Noin häiden kannalta olin ajatellut, että järkevää olisi antaa hiusten kasvaa vielä sinne ensi elokuuhun asti ja vältellä mitään kovin radikaaleja toimia, jotta hiukset olisivat sitten häissä mahdollisimman pitkät ja hyväkuntoiset mahdollistaen kaikenlaiset kampaukset. Sittemmin järkeilin, että jos peilikuva ottaa päähän, voi ja kannattaa asialle tehdä jotain, olipa sitten lähitulevaisuudessa luvassa häät tai ihan mitä tahansa muuta. Marsmars varaamaan aika naapurikorttelin tuoreelle kampaajalle ja radikaalit otteet käyttöön.

Lähde

Lähde

Lopputulos: ainakin parikymmentä senttiä lyhyempi malli, uusi, suora ja paksu etutukka, ja ennen kaikkea ihan uusi väri. Minä, ikuinen (henkinen) blondi vaaleaverikkö, sainkin kampaajalta matkaani tummat haivenet. Ja oi, tätä olin kaivannut jo kauemmin kuin uskallan myöntääkään. Saa nähdä, mitä ennen elokuuta ehdin vielä hiuksilleni tehdä, mutta lienee joka tapauksessa syytä etsiä liuta nykytyyliin sopivia kampausideoita, jos elo brunettena muuttuukin pysyvämmäksi ratkaisuksi. Näin viikon totuttelun ja kokeilujen jälkeen näyttää siltä, että tummatukkaisena tähän tyttöön vetoavat aiempaakin enemmän kaikenlaiset hiuskoristeet - korut, pannat, kukat, pinnit - ja valkoinen huntukin tuntuisi sopivan mitä parhaiten tummempiin hiuksiin. Ihanaa, miten paljon uusia mahdollisuuksia!

Lähde

Mekkometsällä, osa 3

Edellisestä, varsin epäonnisesta mekonmetsästysreissusta on ehtinyt kulua jo yli kuukausi! Niinpä piipahdimme eilen toisen kaasoni kanssa parissa täkäläisessä morsiuspukuliikkeessä.

Ensimmäisestä paikasta ei jäänyt käteen muuta kuin hämmentynyt olo. Todella suppea valikoima yhdistettynä allekirjoittaneen melko selkeään visioon ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Mutta sen sijaan on pakko hehkuttaa jälleen kerran Morsiusgallerian henkilökuntaa. Kävimme siis tsekkaamassa, mitä Tullivapaiden päivien päätyttyä liikkeestä löytyisi. Kuulemma paljon vuoden 2014 malleja on vasta tulossa sovitettaviksi, joten ihan hirvittävän montaa uutta pukua en sovitettavaksi löytänyt, mutta sen nyt osasin arvatakin. Joka tapauksessa saimme niin äärettömän asiantuntevaa, kiinnostunutta ja ystävällistä palvelua, että sellaiseen harvoin törmää missään. Oli ihanaa saada olla sellaisen pukumyyjän avustamana, joka muutamasta sanasta jo ymmärsi meidän vision ja uskalsi rohkeasti ottaa kantaa myös sellaisiin pukuihin, jotka eivät selvästi sopineet minun tyyliini, ruholleni tai ylipätään toiveisiini. Mahtavaa, tällaisia ammattilaisia lisää asiakaspalvelutehtäviin!

Mekon metsästys saa siis tulevaisuudessa vielä jatkoa. Toiveissa olisi ehtiä jossain vaiheessa kotikonnuillekin tarjontaa tarkastamaan. Taas kerran saa olla onnellinen siitä, että saa rauhassa järjestellä häitä eikä Sitä Oikeaa Mekkoa tarvitse löytää paniikissa nyt tai heti. Ja vaikken tänään ihastunut yhteenkään sovittamaani luomukseen, taisin eksyä kotimatkalla meidän naapurissa olevaan koruliikkeeseen ja ihastua siellä johonkin kimaltavaan... No, siitä lisää myöhemmin, jos ihastus osoittautuu pitkäaikaiseksi!

Pappi puntaroituna

Onpa ihanaa saada pitkästä aikaa todeta hääjärjestelyjen edistyneen konkreettisesti! Alkoi pikkuhiljaa jo tuntua siltä, että vastailen ystävien ja tuttavien "No, mites hääjärjestelyt edistyy?"-kyselyihin aina samoin sanoin, joten taisi olla aikakin ottaa askel eteenpäin...

Saimme hiljattain - vihdoinkin - päästyä yhteisymmärrykseen toiveestamme vihkipapin suhteen: haluaisimme vihkijäksemme minun rippipappini, joka on ihan mahtava tyyppi ja jonka pitämistä puheista/saarnoista olen aina tykännyt hurjan paljon. M:kin antoi hyväksyntänsä. Lähetin eilen aamulla kyseiselle papille sähköpostia aiheesta, ja vain pari tuntia myöhemmin sain ilokseni vastauksen. Meillä on siis sovittuna vihkipappi! Tietysti meidän häihin on vielä aika rutkasti aikaa, eikä siksi ihan täysin varmaa lupausta voitu saada, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä meille sen tärkeän Tahdotko?-kysymyksen esittää juuri toivomamme pastori. Varmuus saadaan vasta keväällä seurakunnan henkilökunnan lomien sunmuiden selvittyä, mutta suurta stressiä en suunnitelmiemme vesittymisestä enää jaksa potea. Erittäin hyvältä näyttää siis tässä vaiheessa. Tähän parit tuuletukset!

Seuraavana to do -listalla: valokuvauksen selvittäminen.

Häistä ja kuluttamisesta

Projektina häät -blogin Varpunen kirjoitti vähän aikaa sitten mainion tekstin siitä, miten häistä on nykyään tullut monille mitä mainioin syy tuhlata hurjasti rahaa ja ostaa valtavat määrät tavaraa, jolle ei ole tiedossa minkäänlaista jatkokäyttöä. Jos et ole vielä lukenut, klikkaapa tästä! Kuluttaminen on pyörinyt tämän morsiamen mielessä viime aikoina useastikin, joten taitaa olla syytä purkaa tänne bloginkin puolelle pari hajatelmaa.

Meillähän lähtökohtana on se, että häitä juhlitaan yhden opiskelijan ja yhden vastavalmistuneen voimin. Häät ovat meille tietenkin tärkeä askel eteenpäin, mutta tarkoituksena ei ole missään nimessä ajautua vararikkoon häiden takia. Vaikka rahaa olisikin rajattomasti käytössä (mikä ei tietenkään ole kovinkaan monen tilanne), en siltikään haluaisi shoppailla rajattomasti häiden varjolla. En voi väittää olevani mikään mestarisäästäjä tai maailman ekologisesti kestävin kuluttaja, mutta häiden suhteen olen yllätyksekseni onnistunut hillitsemään ostohalujani. Tällä hetkellä meille on ostettu tasan kaksi satsia tavaraa häitä varten: tuikkuja pöytiin ja kakkupapereita paperitarvikkeiden koristeluun. Molemmat käytettäisiin helposti ihan tavallisessa arjessamme, jos jostain syystä emme haluaisikaan näitä käyttää hyödyksi häissä.

Näillä periaatteilla minä olen hillinnyt hääshoppailua:

1. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kaikki suunnitelmat tehdään tarkasti loppuun asti, hyväksytetään sulholla (jos ei ole suunniteltu kokonaan yhdessä) ja vasta sitten hankkiudun ostoksille. Varsinkin pienempiä ostoksia - koristeita, kattaustavaraa, paperitarvikkeita - voisi helposti ostaa häähuumassa isot kasat varhaisessakin vaiheessa, jolloin riski hutiostoksille olisi varmasti suuri.

2. Suosi käytettyä tai muille tarpeettomaksi jäänyttä. Häätarvikkeita voi bongailla esimerkiksi Facebookin hääkirppareilta. Jos joku häitä suunnitteleva ei näitä vielä tunne, mars mars katsastamaan ainakin nämä ryhmät: klik, klik ja klik! Varsinkin kaikkein tyypillisimpiä häissä käytettäviä tavaroita, kuten Ikean tuikkukippoja ja maljakoita tai pöytä-/kaitaliinoja, on jaossa usein. Käytettyjä hääpukuja etsivien kannattaa ehdottomasti suunnata Lovebirdsiin, Helsinkiin, jossa on ainakin oman visiittini perusteella siistit tilat, hyvät valikoimat ja mukava henkilökunta.

3. Porrasta ostokset. Olen pyrkinyt ripottelemaan häihin tarvittavien ostosten hankinnat enemmän tai vähemmän tasaisesti koko kihlausaikamme varrelle. Minulla on siis aina jokin häihin liittyvä yksityiskohta etsinnän alla, eikä muita hankintoja sinä aikana tehdä. Tällä hetkellä metsästettävänä on (kuten olenkin täällä horissut) se mekkoni, jota pitäisikin taas ehtiä piakkoin etsimään. "Pienempiä" ostoksia ehtii tehdä mainiosti myöhemminkin.

4. Panosta juhlapaikkaan. Valitsemamme juhlapaikka on jo valmiiksi niin juhlava ja kaunis, ettei se vaadi juurikaan lisäpanostusta sopiakseen hääjuhlaan. Näin ollen säästymme monilta koristeostoksilta. Juhlapaikoissa on paljon eroa ulkoasun lisäksi myös siinä, mitä kaikkea paikka voi juhlaan tarjota - juhlapaikalta löytyvät pöytäliinat, tarjoiluastiat, kattaustarvikkeet ja koristeet voivat auttaa säästämään morsiusparin hermojen lisäksi sekä aikaa että jopa rahaa.

5. Jotain vanhaa, jotain lainattua. Aion ehdottomasti tarkastaa sekä omat että lähisukuni naisten koruvarastot häitä silmällä pitäen. Korut toki voisi ostaa uusina häitä varten, jos ajatuksena on myös käyttää niitä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, mutta toisaalta käyttäisin mielelläni esimerkiksi jommankumman isoäitini koruja hääpäivänäni, jos vain korukätköistä löytyy minun oloiseni korut.

Häillä tehdään nykyään Suomessakin jo valtavasti bisnestä, ja hyvin paljon hääblogit, -lehdet ja -ohjelmat pyörivät kulutuksen ympärillä. Vaikka minun puolestani kukin käyttäköön häihinsä juuri sen verran rahaa kuin itse kokee puolisonsa kanssa hyväksi, olisi ihana nähdä nykyistä enemmän myös harkintaa, kierrätystä ja ylipäätään vähemmän on enemmän -ajattelua - ihan jo tämän pikku planeettamme resurssien rajallisudenkin takia. Ihan kaikkea ihanaa ei häitäkään varten tarvitse kaupoista kotiinsa raijata, eikä kaikkea Pinterestissä täydelliseltä näyttävää tarvitse sisällyttää omiin häihinsä.

Miten te suhtaudutte häihin liittyvään kuluttamiseen? Voiko häihin ostaa mitä tahansa, jos vain budjetti antaa myöten?

Karsintalista

Vaikka rakastankin miettiä erilaisia hääpäivään liittyviä yksityiskohtia, alan olla yhä varmempi siitä, että joitakin perinteisiä tai muuten vain tyypillisiä häiden yksityiskohtia ei tulla näkemään meidän juhlissa.

Nolausleikit. Vieraiden pakottaminen osallistujiksi ohjelmanumeroihin taidetaankin jo useimmista häistä jättää kokonaan pois, ja näin varmasti toimitaan meilläkin. Varmasti joitakin ohjelmanumeroja nähdään juhlapäivän ja -illan aikana, mutta vieraita ei tulla pakottamaan mihinkään. Esimerkiksi pöytiin mahdollisesti jaettavat hääbingo ja tietovisa ovatkin ohjelmia, joihin kukin saa osallistua intonsa mukaan. Mitään suuren suurta ohjelmanumeroiden tykitystä ei ole muutenkaan suunnitelmissa, sillä toiveissa on saada mahdollisimman paljon aikaa vieraiden kanssa jutusteluun, ruoasta nauttimiseen ja toivottavasti myös puheiden kuunteluun. Kiirettä haluamme vältellä kaikkein eniten, ja siksi toteutettavat ohjelmanumerot pyritään valikoimaan tarkasti harkiten.

Karkki- tai muunkaanlainen buffet. Olen pahimmanlaatuinen suklaa-addikti ja rakastan karkkibuffetteja muiden juhlissa, mutta meidän häihin ei kyseinen jälkiruokavaihtoehto taida onnistua ihan jo juhlapaikan ravintolaluonteen vuoksi. Ulkopuolelta ruokien tuominen tarjolle ei liene sallittua, ja toisaalta juhlapaikan kautta järjestettynä kustannukset nousevat korkeammiksi. Tai no, voisi kai herkkubuffetin järjestämistä aina kysyä juhlapaikalta, mutta toisaalta uskaltaisin kyllä toivoa, että jälkiruoat itsessään saavat vieraiden (lue: morsiamen) sokerihimon tyydytettyä.

Photo booth. Aiemmin vähän jo lämpenin photo booth -idealle, mutta sulhasen torpattua ajatuksen olen itsekin päätynyt taas toteamaan, että tuo hulvaton ohjelmanumero ei ehkä sittenkään toimisi meidän tyyliimme, ja saa siis jäädä muiden juhliin. Toivomme saavamme vieraita mahdollisimman paljon muuten kuviin.

Vieraslahjat. Sanokaa vain epäkohteliaaksi morsiameksi tai kiittämättömäksi häävieraaksi, mutten ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt vieraslahjojen merkitystä häissä. Hääpari järjestää hienot juhlat, joihin kutsutaan vieraiksi enemmän tai vähemmän lähipiirin edustajia - ja lopuksi vieraat saavat mukaansa lahjan. Miksi? Ensinnäkin, eivätkö vieraat saa jo hurjasti osallistuessaan häihin? Okei, varmasti varsinkin kauempaa tulevat joutuvat käyttämään aikaa ja rahaa osallistuakseen parin suureen päivään, mutta onko pieni häälahja jokaisen paikalla oikeasti tarpeellinen osoitus hääparin kiitollisuudesta vieraittensa paikalle saapumisesta? Ja toisekseen, ilahtuvatko vieraat lahjoistaan niin paljon, että vieraslahjoihin pitäisi käyttää vaikkapa kolminumeroinen summa rahaa (mikä helposti kuluu, jos vieraita on esimerkiksi se suomalaishäille melko tyypillinen 100 vierasta)? Kolmanneksi, mikä vieraslahja olisi aidosti mieluinen, tarpeellinen ja muutenkin toimiva ratkaisu? Joku, joka kuvaisi hääparia ja muistuttaisi onnistuneista juhlista? ... Ja jota ei heitettäisi heti seuraavana päivänä roskikseen? Hääparihan kiittää yleensä kuitenkin vieraitaan läsnäolosta (ja muistamisista) kiitoskortein, jolloin vieraat myös yleensä saavat muistoksi hääparin hääkuvan. Miksi siis vielä vieraslahjatkin?

Tienvarsikyltit. Okei, ymmärrän, että moni nauttii siitä, että saa näyttää ohikulkijoille, kylänmiehille tai kaupunkiin eksyneille turisteille, että meillä on tänään häät. Ihanaa, kaunista ja hehkuttamisen arvoistahan se on. Tykkään kesäviikonloppuisin bongailla häiden opaskylttejä ja arvailla kylttien perusteella juhlan ja hääparin tyyliä. Nykypäivänä kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä on puhelimissaan tai autojen gps-laitteissa niin hyvät suunnituslaitteet, että opaskyltit taitavat olla aika turhia. Varsinkin meillä, kun häävieraista ylivoimainen enemmistö on asunut juhlien paikkakunnalla ja tuntevat kaupungin paremmin kuin hyvin. Ajo-ohjeetkin olisivat aika tylsät, sillä kirkon ja juhlapaikkamme välillä on oikeastaan vain kaksi käännöskohtaa ja välimatkaakin vain kaiketi kolmisen kilometriä. Kovinkaan helposti edes kartattomat ulkopaikkakuntalaiset ystävämme eivät siis onnistuisi eksymään, vaikkei opaskylttejä olisikaan. Voisiko kylteistä luopua kokonaan? Eipähän tarvitsisi nähdä vaivaa niiden suunnittelussa, toteutuksessa, pystytyksessä ja pois keräämisessä seuraavana päivänä, ja säästyisi ehkä muutama roponen (vaikka ne muutamat eurot häiden mittaluokassa ehkä tuntuisivatkin pieniltä).

Bilebändi. Mainitsinkin tästä jo aiemmin. Niin sanotut bilehäät eivät olisi kovinkaan paljon meidän näköiset, ja vaikka osaava tanssibändi todellakin saa tanssijalan vipattamaan kenellä tahansa, saattaa varsinainen bilebändi jäädä palkkaamatta. Tämä varsinkin kahdesta syystä: isojen, taitavien bändien korvaukset vievät turhan suuren osan budjetistamme, ja toisaalta monijäsenisen poppoon änkeminen soittimineen ja massiivisine äänentoistoineen meidän juhlatilaamme tuottaisi todennäköisesti melkoisia ongelmia. Tällä hetkellä haaveissa olisikin jokin pienempi soittoporukka, esimerkiksi akustisempi duo. Vielä kun löytäisin meitä miellyttävän vaihtoehdon jostain...

Miltäs nämä suunnitelmat kuulostavat?

(... Ja niin, katsotaanpa vaan, nyt kun näistä on touhotettu ääneen, saatan ihan hyvin pyörtää kaikki päätökseni ja ottaa kaikki nämä "ei meidän häihin" -asiat mukaan juhlaamme.)

Musiikkia, maestro!

Koska sekä minun että M:n elämään on vuosikausia kuulunut tärkeänä osana musisointi, on musiikilla oltava paikkansa myös häissämme. Vielä on kuitenkin kovin auki se, millaisessa muodossa musiikkia kuullaan. Tässä kuitenkin tämänhetkisiä ajatelmia, saa nähdä millaiseen toteutukseen lopulta päädytään:

Ensimmäisenä tietenkin kirkossa kajahtavat häämarssit ja vihkimisen aikana laulettavat virret tai musiikkiesitykset. Häämarsseja emme ole vielä päättäneet, mutta uskaltaisin veikata, että melko perinteisillä ratkaisuilla mennään häämarssien suhteen. Vaikka aikanaan kun kävimme Tampereen Tuomiokirkossa M:n kanssa ihailemassa Simbergin maalaustaidetta, sain kuulla käsipuolessani hyräiltävän erehdyttävästi Star Warsista tutuilta kuulostavia sävelkulkuja...

Pidän kyllä virsistäkin, enkä ollenkaan pistäisi pahasta niiden kuulemista vihkimisessämmekin, mutta toivoisin kuitenkin meidän saavan jonkin musiikkiesityksen kirkkoon. Meillä on ystävissä moniakin musikaalisesti lahjakkaita ihmisiä, joita voisi ehkä pyytää laulamaan ja soittamaan jotakin kirkossa. Pitäisi vain osata valita jokin kirkkoon sopiva biisivaihtoehto! Olen itse saanut kunnian olla laulamassa ja/tai soittamassa useampienkin ystävieni häissä nimenomaan vihkitilaisuudessa, ja ne kaikki kerrat ovat jääneet kyllä mieleen pysyvästi niiden henkilökohtaisuuden ja tunnepitoisuuden vuoksi.

Hääjuhlaan siirryttäessä siirrytään elävästä musiikista ainakin hetkeksi nauhoitteiden pariin. Olen kaikessa rauhassa kokoillut muutamaa hävyttömän montaa potentiaalista hääsoittolistaa esimerkiksi ruokailujen ja muiden ohjelmattomien hetkien taustalle soitettavaksi. Tällä hetkellä tärkein kysymys koskee lähinnä sitä, miten saadaan kahden jääräpään musiikkitoiveet yhdistettyä yhdelle listalle. Onneksi aikaa on vielä rutkasti, joten soittolistoja ehditään muokata kerran jos toisenkin! Spotify Premium on ollut luotettava kumppanini juhlien taustamusiikkien soitannan suhteen jo ties kuinka kauan, ja samaista palvelua ajattelin hyötykäyttää myös häissämme.

Juhlapäivän loppupuolelle toivoisimme saavamme jälleen livesoitantaa ja -laulantaa. Suunnitelmat loppuillan musiikin suhteen ovat kuitenkin vielä todella alkutekijöissään. Täytyisi ehtiä piipahtamaan juhlapaikallamme mittailemassa, jotta saamme varmuuden siitä, miten paljon meillä ylipäätään on tilaa musiikkivermeille. Juhlapaikkamme kun ei ole mikään valtava halli tai kartano, joten voi olla, että mitään suuren suurta bändiä ei ihan jo tilarajoitteiden vuoksi meillä nähdä. Vähän aikaa sitten aloin fiilistellä jotain duo-ratkaisua - voisikohan esimerkiksi "pelkkä" laulaja+kitara-kombo toimia?

11-haaste

Minäkin tulin haastetuksi hääblogeja kiertävään 11 kysymyksen haasteeseen. Vaimomatskua-blogin M, Vihdoin sanon tahdon -blogin White Orchid, Lost in Weddings -blogin Ellinen ja Hääideoita-blogin Amanda P heittivät kukin haasteen meikäläiselle, ja pitihän haasteeseen tietenkin vastata. Tästä tuli varsinainen romaani, koettakaa kestää! Tiivistäminen ei kuulu vahvuuksiini.

Jos jollekin nyt vielä on tämä haaste tuntematon, kerrataan säännöt lyhyesti: haasteen saanut kertoo 11 faktaa itsestään, vastaa haastajan esittämiin 11 kysymykseen ja haastaa itse mukaan 11 bloggaajaa vastaamaan uusiin kysymyksiin. Taidan jättää haasteen kuitenkin levittämättä, sillä viimeisen viikon aikana suunnilleen kaikki esimerkiksi sivupalkistani löytyvät blogit ovat jo haastetuiksi päässeet.

Faktoja minusta (= ehdottomasti vaikein osuus haasteesta!)

1. Olen 160,5 cm pätkä. Muuten ihan mukavaa, mutta esimerkiksi verhojen ripustaminen tai kattolampun asentaminen tuottavat lieviä ongelmia...

2. Rakastan suklaata. Intohimoisesti. Morsiusdieettiviritelmät tykkäävät.

3. Olen koukussa asuntoilmoituksiin. Olipa sitten kyse omasta tai jonkun toisen tarpeesta tai ihan vain mielenkiinnosta, rakastan selailla asuntoilmoituksia ja vertailla esimerkiksi eri kaupunkien tarjontaa keskenään. Tämä tapa on kehittynyt jo varmaan 10 vuotta sitten.

4. Yksi mielestäni kauneimpia asioita, joita ihmiselle voi sanoa, on "Keitetäänkö kahvit?".

5. Minulla on yksi sisarus: minua pari vuotta nuorempi pikkuveli.

6. Lapsena unelma-ammattieni listalla komeili haave karjakoksi päätymisestä.

7. Kuvittelen hämmentävän usein olevani vuoden vanhempi kuin kulloinkin olenkaan.

8. En ole mitenkään erityisen kätevä käsistäni, mutta rakastan neulomista.

9. Puran stressiä parhaiten soittamalla pianoa. En tajua, miten olen pärjännyt jo neljä vuotta ilman pianoa kodissani.

10. Torkutan nykyään herätyskelloani aamuisin ihan liian monta kertaa - lukuuottamatta aamuja, jolloin on pakko mennä töihin järkyttävän aikaisin.

11. Teen jokaiselle vuodenajalle vuosittain oman soittolistan Spotify-tililleni. Tämän syksyn listalta löytyy muun muassa Ed Sheerania, Birdyä ja Eva & Manu -duoa.

Amanda P:n kysymykset:
1. Millä perusteella valitsit kaason/kaasot?  
Kaasot olin valinnut jo ennen kosintaa - itse asiassa keskustelimme hääapujen valinnoista myös M:n kanssa jo reippaasti ennen kosintaa. Tiesin haluavani useamman kuin yhden kaason, sillä tarvitsen rinnalleni muutaman järjen äänen, jotka pitävät minut aisoissa - ja toisaalta jaksavat myös fiilistellä kanssani kaikkea sitä ihanaa, mitä avioituminen ja häät tuovat tullessaan. Molemmat kaasoni kuuluvat rakkaimpiin ystäviini, jotka tuntevat minut hyvin ja ovat seuranneet minun ja M:n eloa kauan. Eikä yhtään haitannut, että molemmat kaasoni jaksavat intoilla häähömpästä vähintään yhtä paljon kuin minä.
2. Onko sulhasesi osallistunut hääjärjestelyihin?
On, tietenkin! Kyse on kuitenkin meidän, ei minun, juhlasta! M viettää suurimman osan häiden järjestelyajasta armeijan harmaissa, joten luonnollisesti suurin vastuu järjestelyistä on minulla, mutta toki sulho kertoo mielipiteensä kaikkeen, mikä häntä häissä kiinnostaa. Esimerkiksi juhlapaikkoja käytiin tarkastamassa yhdessä, ja valinta sen suhteen tuli todella helposti yhteisellä sävelellä.
3. Mikä värimaailma/teemaväri häihinne tulee?
Sen kun tietäisi! Tai siis, minä tiedän, sulhon mielipiteestä en ole vielä varma. Näillä näkymin mustavalkoisuuden lisäksi meidän häissä käytetään hyväksi puuterisävyjä ja tummaa sinistä - väriyhdistelmää, josta kirjoittelin jo täällä.
4. Kuka ottaa valokuvia häissänne?

Valokuvaus on yksi murheenkryyneistäni. Arvomme vielä sen suhteen, pyydämmekö jotakin valokuvaustaitoista ystäväämme kuvaamaan häämme vai panostammeko ulkopuoliseen valokuvaajaan... Voi, ollapa rajaton budjetti!
5. Mikä on mielipiteesi hääleikeistä?
Less is more! Varsinaisia leikkejä ei meillä varmaan nähdä, mutta joitakin perinteisiä hääohjelmanumeroita saatetaan ottaa mukaan.

6. Kuinka isot häät järjestätte?
Vierasmäärämme asettuu suunnilleen 80 henkilöön. Ei mitään valtavia bileitä, siis, muttei ihan niitä kaikkein pienimpiäkään. Juuri sopivasti meidän makuun!

7. Mikä on hyvän avioliiton salaisuus?

Mää olen avioeroperheen lapsi, joten mitään elämänviisauksia ikuisesta avioliitosta ei kodin perintönä ole tässä jaettavaksi.  Kysy siis uudestaan parinkymmenen vuoden päästä!
8. Miten aiotte tehdä häänne oman näköisiksi? 

Luotamme omaan makuumme kaikissa häihin liittyvissä valinnoissa. Eiköhän silloin tule meidän näköinen juhla ihan väistämättä.
9. Jos olet ollut joskus häissä vieraana, mikä on lempiosuutesi häissä?
 Mää rakastan kaikkea tunteilua! Erityisesti vihkiminen on aina suosikkini (olen aina se häävieras, joka alkaa kyynelehtiä jo morsiamen näyttäytyessä kirkossa ensimmäisen kerran), mutta hääjuhlissa pidän todella paljon myös puheista ja tietenkin siitä, kun saa seurata hääparin onnellisuutta.
10. Mainitse yksi ohjelmanumero/leikki, joka tullaan näkemään häissänne? 
M ilmoitti haluavansa ryöstön, joten eiköhän sellainen tavalla tai toisella sitten tulla järjestämään!
11. 3 suosikki blogiasi
Oi voi, liian vaikeita kysymyksiä, hääblogeja tulee luettua tällä hetkellä niin valtavan paljon! Ehkä kaikkein tiiviimmin vierailen kuitenkin niissä blogeissa, joiden kirjoittajat ovat avioitumassa hyvin lähellä meidän hääpäivää. Suunnittelu kun kulkee tällöin hyvin samassa tahdissa, ja on helppoa elää varsinkin niiden blogien hengessä mukana. Ainakin Lovefall, White & Knight ja aikaisemmin vihille ehtivistä varsinkin Unns:n Oh So Lovely - Wedding kuuluvat lemppareihin, mutta hurjastihan niitä löytyy muitakin!

M:n kysymykset:

1. Mikä hääjuhlassa on tärkeintä?
Se, että meistä tulee aviomies ja vaimo. Muulla on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. 
2. Miten valitsitte kaupungin hääjuhlallenne? 
Olemme molemmat kasvaneet Lahdessa ja siellä myös tapasimme, ihastuimme ja aloimme seurustella, joten valinta tuntui varsin helpolta. Näin myös saimme meille tärkeän kirkon vihkikirkoksi. Lisäksi suurin osa vieraistamme on ainakin alunperin samasta kaupungista, joten olisi ollut vähän hölmön tuntuista viettää häät josain muualla ja siten pakottaa lähes kaikki vieraat matkustamaan häitämme varten.
3. Mihin häiden osa-alueeseen panostatte eniten? Miksi? 
Ainakin taloudellisesti isoin panostus menee ruokaan. Uskon vakaasti, että hyvä ruoka, parempi mieli, ja siksi maukas, laadukas ruoka on meille tärkeä osa hääpäivää. Samoin juhlapaikkaa pohdittiin hartaasti ja siihen olemme halunneet panostaa.
4. Mihin häiden osa-alueeseen panostatte vähiten? Miksi? 
Veikkaisin, että vieraslahjoihin (jos sellaisia edes tulee) ja tienvarsikyltteihin. Kirjoittelen näistä myöhemmin tarkemmin!
5. Suurin inspiraation lähteesi? 
Oletan, että tässä tarkoitetaan hääinspiraatiota? :) Pinterest ja hääblogit ovat toimineet mitä oivallisimpina inspiraation lähteinä, mutta inspistä on tarttunut matkaan toki muualtakin. Varsinkin Pinterestiä pitää kyllä hehkuttaa, sillä pinnailun avulla omaa makua, häiden kokonaisilmettä ja hyviä ideoita on tosi helppo hahmottaa!
6. Miksi päädyit kirjoittamaan hääblogia?
Pitihän sitä jonkinlainen väylä kehittää kaiken tämän häähömpän purkamiseksi niin, että sulho ja kaikki lähipiirissä selviävät täysjärkisinä häihin! Olen ihan järkyttävän puhelias ja verrattain avoinkin, joten hääjutuista tulee helposti puhuttua liikaakin kaikkien lähelle sattuvien kanssa, joten blogin kautta saan edes vähän purettua tätä papupatamaista puhetulvaani tekstimuotoon. Pidän myös siitä, että blogin kautta saan itsekin pysyttyä kärryillä siitä, mitä olen suunnitellut ja missä mennään.
7. Aiotko yllättää sulhasen hääjuhlassa? Jos aiot, miten sen teet?
M tietää blogista ja saattaa toisinaan täälläkin vierailla, joten enhän mää voi mitään mahdollisia yllätyksiä paljastaa! Itse hääjuhlassa en kyllä aio mitään julkisia yllätyksiä kehittää, sillä saan yleensäkin olla niin paljon esillä, esiintymässä ja äänessä, että häissä haluan keskittyä kerrankin vain nauttimaan ja seuraamaan framille nousun sijaan. Ennen ja/tai jälkeen häiden voisin kyllä M:n jotenkin yllättää!
8. Millaista musiikkia hääjuhlassanne kuullaan?
Meille molemmille musiikki on tosi tärkeää, ja häissä musiikilla on iso merkitys tunnelman kehittämisen kannalta, joten tästä aiheessa luvassa vielä oma romaaninsa.
9. Tuleeko teille jonkinlaisia vieraslahjoja?
En tiedä! En ole kovin suuri vieraslahjojen fani, sillä usein ne tuntuvat häissä vähän teennäisiltä ja ennen kaikkea turhilta. Itse en ainakaan koskaan häävieraana ollessani ole kaivannut vieraslahjaa, mutta toisaalta olisihan se kiva tarjota vieraille jotain mukavaa "muistoksi" häistä ja kiitokseksi läsnäolosta meidän tärkeänä päivänä.
10. Teettekö jotain itse vai ostatteko kaiken valmiina?
Joitakin paperi- ja koristelujuttuja varmasti tehdään itse, mutta mittakaava näiden suhteen on vasta selkiytymässä. En ole kovinkaan kätevä käsistäni perinteisten askartelujen suhteen, mutta toisaalta olihan se kiva, jos omin käsin voisi luoda jotain häihinkin.
11. Mikä olisi tärkein ohjeesi hääsuunnittelun alkumetreillä oleville morsiamille?
Luottakaa omaan makuunne ja ottakaa se sulhokin mukaan suunnitteluun! Niin, ja älkää tehkö niin kuin minä tein.

White Orchidin kysymykset:

1.Onko suunnitelmat muuttuneet matkan varrella, jos on niin mitä ja miksi?
Ainakin hääpaikka tuli ihan puskista! Emme olleet osanneet edes ajatella koko paikkaa potentiaalisena hääjuhlapaikkana, mutta onneksi kävimmekin vilkaisemassa sitä ja rakastuimme heti.
2. Millainen hääkimppu?
Toivoisin saavani sekalaisen, melko rennosti sidotun ympyrämuotoisen kimpun. En edes aio suunnitella kimppuani kovinkaan tarkasti, vaan luotan perheemme luottofloristin ammattitaitoon ja makuun kuin kallioon.

3. Millainen hääkakku? Kerroksia ja koristuksia?
Minun mielestäni juustokakku, M:n mielestä perinteinen mansikkakermakakku. Tästä siis luvassa vielä useat keskustelut kotosalla. Selvinnee ensi vuoden puolella, kun alamme muutenkin suunnitella juhlapaikkamme kanssa menua.
4. Mitä häälahjaksi? 
Toivomme näillä näkymin pääasiassa lisäystä häämatkakassaamme. Teemme myös perinteisemmän lahjalistan, johon valikoimme kotoamme vielä puuttuvia hankintoja - tästäkin lisää myöhemmin!
5.Kuinka suuret häät tulossa?
Vastasinkin jo tähän aiemmin: noin 80 vierasta.

6. Oletko jo löytänyt mekkosi? Jos et, niin millaista etsit?
Voi, kuvittelin löytäneeni. Etsinnässä on siis melko simppeli, A-linjainen hääpuku, jonka helma saisi olla kunnolla laskeutuva ja "kevyt" - materiaaleista siis valikoimassa organa, sifonki ja tylli. Eikä laahusta! Kuitenkin tarkimmat kuvaukset saa selville vasta sitten, kun Sen Oikean saa ylleen vedettyä.
7. Muistatko milloin miehesi sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa sinua? 
Siitä on niin järkyttävän kauan! Luulen muistavani, mutta en voi enää mennä vannomaan. (Meillä on M:n kanssa aika eriävät muistikuvat tästä, haha!) Jonkin aikaa olimme kuitenkin ehtineet jo seurustella, ennen kuin rakkaudentunnustuksia jaeltiin.
8. Lapsia häihin? 
Kyllä meidän vieraslistalta löytyvät vieraidemme lapsetkin. Vieraslistalle mahtuneista ystävistämme vain kahdella pariskunnalla on (ellei joku vielä innostu lisääntymään pikaisesti) lapsia, eikä suvuissammekaan ole häidemme aikaan juurikaan pieniä immeisiä, joten lapset mahtuvat vallan hyvin mukaan.

9. Mielipiteesi hääleikeistä? Löytyykö häistänne jotain leikkejä?
Vähemmän on enemmän! Liikaa ohjelmaa emme halua, mutta joitakin hauskoja ohjelmanumeroita on varmasti luvassa. Ei hääparin tai vieraiden nolausta eikä vieraiden pakottamista mukaan, mutta esimerkiksi hääbingo ja/tai tietovisa hääparista tullaan varmaan näkemään.
10. Kappale, jolla on teille merkitystä?
Ainakin mulle tämä Anna Puun biisi kolahtaa kovaa - M:n valinta vois olla hyvinkin erilainen:

11. Häämatka?  

Toiveissa olisi päästä heti häiden jälkeen lähtemään reissuun vielä hetkeksi pakoon arkea. Pahin matkakuume taitaa tällä hetkellä kohdistua Välimeren suuntaan, mutta katsotaan nyt, mitä keksitään ja minne rahkeet riittävät. Mihinkään ihan kaukomaille ei olla suunniteltu reissaavamme tuoreena avioparina.

Ellisen kysymykset:

1.  Tarkoittiko kihlauksenne automaattisesti häitä vuoden päästä, vai miten itse hääpäivästä sovittiin?

Kihlaus tarkoitti ehdottomasti sitä, että häiden ajankohta (noin kuukauden tarkkuudella) päätetään saman tien. Varsinaisen hääpäivän määritteli oikeastaan meidän mieltymystemme ja toiveidemme lisäksi valitsemamme juhlapaikan ja vihkikirkon varaustilanne - tämä siis tapahtui vasta muutamia kuukausia häiden jälkeen.

2.  Mikä on se "jotain vanhaa", vai onko sitä?

Olen vähän suunnitellut käyttäväni kirpparilta vuosi sitten löytämiäni korkokenkiäni - jotka tosin eivät vielä ole kovin paljoa saaneet vielä käyttöä, joten vanhuudesta voi olla montaa mieltä. Toivoisin saavani esimerkiksi vanhoja koruja käyttööni. Täytyykin mennä isoäitien koruvarastoja tarkastelemaan jossain vaiheessa!

3. Arvostatko enemmän kalliita suunnitelija pukuja kuin halvempia esim. liikeen oman malliston pukuja ja miksi?

Puvun merkillä tai tekijällä ei todellakaan ole merkitystä - tärkeämpää on se, että puku istuu ja tuntuu omalta. Hinnalla tietysti siinä mielessä on merkitystä, että budjettimme ei ole rajaton.

4. Kun valitsitte/valitsit kihlasormuksenne, ajattelitteko jo silloin tulevaa vihkisormusta?

En mää sitä valinnut! Oltiin toki puhuttu sormusmieltymyksistämme jo kauan ennen kihloja, mutta totesin jo joskus aikoja sitten, että koska M saa joskus kosia, saa hän myös valita sormuksen - minun mielipiteitäni kuunnellen tai ei. En itse asiassa tiedä, oliko M:llä joku ajatus kihloja ostaessaan vihkisormuksenikin varalle, mutta minulla ei tosiaan ollut aavistustakaan edes tästä ensimmäisen sormuksen ulkomuodosta!

5. Ranskalainen  manikyyri vai värilliset kynnet? 
Värilliset kynnet, todellakin! Olo on alaston ja orpo ilman värillistä kynsilakkaa, ja varsinkin punalakkoja onkin kulunut viimeisten vuosien aikana pullo jos toinenkin. Enköhän hääpäivänäkin lakkaa kynteni punaisiksi.

6. Vintage korut halvoilla kivillä, kyllä vai ei ja miksi? 
Miksei! Ulkonäöllä on koruissa minulle enemmän merkitystä kuin hinnalla, mutta eniten panostaisin hinta-laatu-suhteeseen eli siihen, että korut kestäisivät aikaakin.

7. Onko budjettinne ollut alusta asti selvillä ja onko se muuttunut vai pysynyt samana?

Budjetti oli oikeastaan se ensimmäinen varsinainen hääsuunnittelun vaihe, ja kyllä siinä vielä ainakin on pysytty. Toki vielä paljon on lyömättä lukkoon!

8. Mieleenpainuvin huono asia vierailemissanne häissä?

Henkilökohtaisesti en pidä siitä, jos häät villiintyvät liian pahaksi viinalla läträämiseksi. Juhlia saa ja hauskaa tietenkin pidetään, mutta itkuiset känniavautumiset voisi jättää häiden ulkopuolelle.

9. Mieleenpainuvin hyvä asia vierailemissanne häissä?

Kaikki tunteelliset hetket on parhaita! Vihkimistilaisuudet tietysti kokonaisuudessaan kolahtavat tähän tyttöön, samoin sydämestä lausutut puheet hääjuhlassa.

10. Jos saisit valita ihan minkälaisen tahansa miljöön potrettikuviinne huolimatta käytännön järjestelyistä, aamusumusta täysikuuhun, mikä se olisi?Itse asiassa haaveilen vieläkin auringonlaskukuvista järven rannalta ja kuvista hämärän/pimeän laskeuduttua, kun kaupungin valot syttyvät. Ei vaan onnistu meidän lopullisella juhlapaikkavalinnalla, mutta ehkä selviän tästä menetyksestä. ;)

11. Liitutaulu vai vanha ikkuna?

No liitutaulu! Vanhat ikkunatkin on superkauniita, mutta meidän häiden fiilikseen liitutaulut sopivat mitä mainioimmin.

Mekkometsällä, osa 2

En ehtinytkään mainita täällä, että tänä viikonloppuna koittikin jo toinen mekonmetsästyskerta. Tällä kertaa suuntana oli Helsinki, jossa tarkoitukseni oli viettää lauantai sivistyksen keskellä eli kehä III:n sisäpuolella asuvan kaaso-S:n kanssa. Meillä oli sovitusaika varattuna kahteen liikkeeseen, joiden lisäksi matkamme aloituspaikaksi valittiin eräs morsiuspukuliike, johon ajanvarausta ei tarvittu lainkaan.

Aloitettuamme metsästyskierroksen ehdin sovittaa tasan yhtä pukua ennen kuin löysin mekon, jota en halunnut enää ottaa lainkaan pois päältäni. Se oli ihana, yksinkertainen, laskeutuva, upea ja kaunis. Pitsinen, olkaimeton yläosa, ja selkeälinjainen, koruton sifonkialaosa. Ei yhtäkään yksityiskohtaa, jonka olisin halunnut muuttaa. Kotimaista käsityötä ja kaiken sen upeuden lisäksi aivan hillittömässä alennuksessa. Rakastuin. Päätin kuitenkin vastahakoisesti jättää tuon ihanuuden rekkiin vielä pieneksi hetkeksi, jotta saisin hetken aikaa varmistua siitä, että kyllä, tämä on se Minun Mekkoni. Liikkeen alennusmyyntien vuoksi en voinut jättää uutta rakkauttani varaukseen, mutta laskeskelin uskaltavani luottaa, ettei mekkoni katoaisi minnekään.

No, nokkelimmat varmaan arvaavatkin, mitä tapahtui: piipahdimme pikaisesti parissa muussa morsiuspukuliikkeessä, eikä mikään uusi mekko enää onnistunut lyömään laudalta Sitä Yhtä. Olin oikeastaan jo ensimmäisessä liikkeessä varma valinnastani, ja niinpä suuntasimme muutaman muun mekon sovituksen ja pikaisen pähkäilyn jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Ehdimme takaisin liikkeeseen kahden tunnin poissaolon jälkeen, ja paikalle päästyämme liikkeen ihana myyjä alkoi etsiä rakkauteni kohdetta rekistä meidän siirtyessä sovituspuolelle, jotta saisin uudestaan ylleni sen mekon, jossa olin päättänyt mennä naimisiin. Mekkoa ei vain enää löytynyt mistään. Kuvailtuani mekon uudelleen tarkasti myyjälle, hän tajusi edellisten asiakkaiden ostaneen kyseisen ihanuuden itselleen vain hetkiä aiemmin. Liikkeessä, joka on niin pieni, että sieltä tuskin on eilisen aikana myyty yhteensä kuin maksimissaan muutama puku, ehkä ainoastaan Se Yksi. Kyseessä oli kaiken lisäksi uniikkipuku, jonka kaltaista ei myyjän mukaan ole enää todennäköisesti saatavissa millään keinoin heiltä, sillä liike lopetetaan. 

Voin kertoa, että ketutti kuin pientä oravaa, jonka käpy on syväjäässä. 

Tuntuu hassulta, että jokin niin "turha" ja pinnallinen asia kuin mekko voi saada niin paljon tunteita aikaiseksi. Tai no, niitä ilon, ihastumisen ja kuplivan jännityksen tunteita olin odottanutkin, mutta tämä negatiivisempi tunnesara tuli täydellisenä yllätyksenä. Ja kyllä, varsinainen itkijänainen kun olen, sain sitten itkettyä ensimmäiset häiden järjestelyn itkut. Toivottavasti ne kyyneleet saavat jäädä viimeisiksikin. Onneksi tässä on positiivisiakin puolia, kuten esimerkiksi se, että saan vielä sovittaa uusia, ihania pukuja ja nautiskella tästä järjestelyvaiheesta vielä jonkin aikaa. Upeita mekkoja on maailmassa ties kuinka paljon, ja todennäköisesti jossain vaiheessa löydän vielä sitä eilistä mekkoakin ihanamman luomuksen. Mutta voi, ottihan se nyt päähän todella, todella paljon. Voinpahan olla hyvä esimerkki siitä, että jos todella tunnet löytäneesi Sen Oikean, älä päästä sitä näköpiiristäsi tai näpeistäsi, tai voi käydä huonosti (pätee varmaan niihin sulhasehdokkaisiinkin sinkkutytöillä!)!

Mekonmetsästyssaaga saa siis jatkoa. Stay tuned!

Yllätyskortti

Huhhuh! Olen tainnut hehkuttaa kaasojani blogin puolella (kuten myös netin ulkopuolellakin) niin paljon, että herkimpiä hirvittää. Nyt on silti pakko vähän vielä jatkaa, sillä eilen nuo kaksi onnistuivat yllättämään minut ihan täysin.

Mistä siis on kyse? Tulin eilen illalla aika raskaan opiskelu- ja työpäivän jälkeen kotiin silmät ristissä. Yllätyksekseni postiluukusta roikkui postikortti. Ihmettelin, kuka lähipiiristäni olisi voinut lähettää lomareissultaan kortin nyt - eihän kukaan ole ollut tietääkseni missään reissuissa ihan lähiaikoina. No, eipä se ollutkaan mikään turistikortti Välimereltä, vaan tällainen:

Kaasothan ne siellä. Ilmoittivat hoitaneensa puolestamme hääyön varaamisen ja järjestelyt. Aika todella harvoin menen sanattomaksi, mutta tämä yllätys veti kyllä hiljaiseksi. Älkää käsittäkö väärin: kaasojen parhautta ei missään nimessä mitata lahjojen tai yllätysten määrällä tai laadulla!  Mutta oih, kyllä tällaisen itkupillin herkisti se, miten ihanasti kaasot näkevät vaivaa meidän ilahduttamiseksi. Ja kukapa ei rakastaisi yllätyksiä?

Pitkät mekot kaasoille?

Jopas nyt tuntuu siltä, että mekot ovat vallanneet tämän morsiamen pään kiitettävän tehokkaasti - ainakin näin hääasioiden osalta. Tulin siihen tulokseen, että vaikka viime viikolla löytyikin Morsiusgalleriasta yksi varsin valloittava ihanuus, joka kaiken lisäksi olisi vielä tämän viikon -40% tarjouksessa, saa Operaatio Häämekon metsästys jatkua vielä ainakin seuraaviin sovittelukertoihin asti. Jaksan vielä uskoa, että kun saan Sen Oikean mekon vedettyä ylleni, en halua siitä luopua lainkaan tai jatkaa etsintöjä. Seuraavan kerran mekkometsälle päästään varmaankin vielä tämän viikon kuluessa, joten kovin kauaa ei uutta yritystä tarvitse odotella, jee!

Lähde

Oikeastaan tarkoituksenani oli kuitenkin kirjoitella ihan muista mekoista kuin siitä omastani, joka vielä majailee jonkin morsiuspukuliikkeen varastoissa. Tuli nimittäin niiden kaikkien valkoisten hääpukujen seassa seikkaillessamme puhe kaasojen kanssa heidän vaatetuksestaan. Olenkin täällä jo kertonut, että kaasojen ulkoasu on ollut yksi niitä (harvoja?) häiden yksityiskohtia, joista minulla ei ole ollut juuri lainkaan visiota. Pääasia mielestäni on ollut (ja on edelleen) se, että kaasoillani on mukava ja viehättävä olo. Mekon värillä, mallilla tai millään muullakaan yksityiskohdalla ei sen sijaan ole suunnitelmissani ollut juurikaan väliä. Toisaalta jotakin yhtenäisyyttä olisi kiva nähdä, että kaasot näyttäisivät siltä, että ovat tulossa keskenään samoihin juhliin eivätkä ole aivan eri maailmoista.

Lähde

Hääseurueemme (kuulostaapa hienostuneelta ja viralliselta, haha) miesosapuolten pukeutuminen sen sijaan on tuntunut olevan alusta asti melko selvää sekä minun että M:n näkemyksissä. M haluaa avioitua frakki yllään, ja jotta hänen ei tarvitse olla yksinään paljon virallisemmin ja juhlallisemmin pukeutuneena kuin perinteisen puvun valitsevat juhlaväen miehet, toivotaan bestmaneidenkin taipuvan frakkeihin. Todennäköisesti tämä tulee onnistumaankin varsin helposti, sillä toiselta bestmanilta pitäisi löytyä hyväksi havaittu frakki suoraan omasta vaatekaapistaan. Niinpä totesimme kaasojen kanssa, että neidoille voisi sopia pitkät mekot, jolloin kaasot ja bestmanitkin olisivat pukeutumisensa juhlavuuden suhteen suunnilleen samalla viivalla.

Lähde

Hakusessa taitaakin siis olla maximekot noille kahdelle ihanalle naiselle. Värimaailmalta tavoitellaan näillä näkymin jotakin vaaleanpunaisen puuterista, kuten nokkelimmat varmaan päättelivätkin jo kuvista. Ei mitään liian räikeää, muttei ihan mitätöntäkään, ja sopii siihen kauan haikalemaani värimaailmaan. Onneksi nykymuoti suosii pitkien helmojen etsijää niin, että viimeistään keväällä/alkukesästä voisi kuvitella kaupoista löytyvän taas rutkasti näihin suunnitelmiin sopivia maximekkoja, ja vieläpä järkevään hintaan! Ihanaa, että näidenkään suhteen ei ole kiire, vaan voimme kolmen silmäparin voimin rauhassa tarkkailla vaatekauppojen valikoimia ensi elokuuta ajatellen. 

Metsästysreissun satoa

Ensimmäiset sovittelusessiot häämekon metsästysurakassa on nyt suoritettu. Fiilis on kupliva, onnellinen ja seesteinen, vaikka samaan aikaan pää on ihan sekaisin.

Eilisellä sovittelukierroksellamme tarkastimme kahden tamperelaisliikkeen hääpukuvalikoimat melko lailla läpikotaisin. Ensimmäisessä kohteessamme, Morsiusgalleriassa, sovituskoppiin kannettiin iso läjä mitä erilaisimpia pukuja, jotta saataisiin selville, millainen malli tälle ruholle sulokkaalle olemukselle parhaiten sopisi. Aika pian kävi ilmi, että kaikki ennakkoajatukset saisi heittää ainakin jossain määrin romukoppaan. Esimerkiksi valkoisen sävyn, hihojen ja pitsin suhteen sain huomata olleeni melkolailla väärässä . Toisaalta ihan muutamien pukujen sovituksen jälkeen löydettiin jo aika selvät sävelet sen suhteen, mitä oikeasti hääpuvultani haen. Toisessa metsästysreissumme kohteessa, Ojakadun Lavemilla, osasimmekin jo nopeasti kertoa, millaista etsimme ja mitä on ihan turha enää edes kokeilla.

Kaiken kaikkiaan oli i-ha-na iltapäivä. Jakaisin hurjan mielelläni teidän kanssa joitakin kuvia eiliseltä, mutta parempi puoliskoni saattaa toisinaan käydä vilkaisemassa täälläkin höpinöitäni, enkä halua hänen näkevän yhtäkään hääpukua ylläni ennen kuin vasta matkalla alttarille. Ymmärrätte varmaan!

Ja niin, löytyihän sieltä kaikkien niiden valkoisten unelmien keskeltä yksi ihanuus, joka jäi kirkkaasti mieleen. Yksinkertaista, organzaista, minun oloista. Ja vielä useita satasia alennuksessa. Vielä en kuitenkaan uskaltanut napata mekkoa kanssani kotiin, vaan pohdinnat vielä jatkuvat. Joka tapauksessa tuli sellainen olo, että mekon löytäminen onnistuneekin helpommin kuin olin ajatellut. Hyvä ensikosketus hääpukujen maailmaan, siis.