Edistystä!

Jes! Vihdoinkin on tullut se aika, että pääsemme katsastamaan niitä potentiaalisia hääjuhlapaikkoja. Sähköposteja on jo lähetelty useampaankin paikkaan (nopeimmat ovat ehtineet jo vastatakin!), ja suunnilleen viikon päästä mennään paikan päälle Lahteen. Monessa potentiaalisessa juhlapaikassa on tullut vierailtua toki aiemminkin (ei tuo vanha kotikaupunkimme nyt niin kovin suuri ole...), mutta visiiteistä on jo vuosia, ja näin hääjärjestelyjä tehtäessä tulee tietysti katsottua paikkoja ihan eri silmin kuin aiemmin.

Samalla kun sulho on omalla koneellaan naputellut viimeisiä töitään yliopistojuttujaan, olen istunut vieressä omalla koneellani käyttäen lukemattomia tunteja googlaillen vaihtoehtoisia hääpaikkoja ja aiemmin avioituneiden kokemuksia niistä. Vähän kyllä ihmetyttää, miten huonosti osa päijäthämäläisistä juhlapaikoista on hoitanut nettisivunsa ja muun internetissä toteutettavan markkinointinsa. Jotenkin sitä olettaisi, että 2010-luvulla olisi itsestäänselvyys, että juhlapaikoilla olisi toimivat kotisivut, joilta löytyisi mm. kuvia sisältä ja ulkoa, mahdollisesti jopa pohjapiirrustus ja ennen kaikkea ajantasaiset yhteystiedot. Näin ei kuitenkaan kaikkien kohdalla todellakaan ole. No, onneksi tässä morsiamessa on vähän stalkkerin vikaa, ja jostain olen kuitenkin löytänyt tarvitsemani tiedot kaikista haluamistamme paikoista.

Ihmeellisesti vatsan pohjalle on ilmestynyt jostain läjä perhosia, kun hääjärjestelyt ovat ottaneet kauan kaivattuja kunnollisia ensiaskeleita. Häiden läheneminen on aiempaa konkreettisempaa, mikä on ihanaa, mutta samalla hurjaa. Ensi viikolla luvassa siis takuuvarmasti tarkempia tunnelmia hääpaikan metsästyksestä!

Mutta mitä kaikkea potentiaalisista juhlapaikoista pitäisi osata kysellä ennen varauksiin etenemistä?

Korkokenkätyttö

Hääpäivänään tämä morsian sujauttaa jalkaansa korkokengät, se on varmaa. Vaikka viime vuosina olenkin laantunut kuumimmasta korkoinnostuksestani käyttämään arkisin pääasiassa matalapohjaisia kenkiä, juhlatilaisuuksiin kopistelen lähes poikkeuksetta koroissa.

Lähde

Hääkengistä ensimmäisenä tulee mieleen valkoiset, muutaman sentin korolla varustetut teräväkärkiset kengät, joiden pinta on ehkä satiinia tai mahdollisesti pitsiä, riippuen vähän morsiamen muusta asusta. Tässä kohtaa taidan kuitenkin valita jotain muuta kuin sen ihan perinteisimmän vaihtoehdon. Miksi valita tylsät, vain häihin sopivat kengät, kun voisi hyvällä syyllä panostaa kauniisiin korkoihin, joita voisi käyttää monia, monia kertoja rouviintuneenakin? Hääpuvulle tuskin löytyy myöhempää käyttöä, joten olisihan se nyt ihanaa, jos hääkenkiä tulisi käytettyä myöhemminkin, ja aina ne jalkaan laittaessaan voisi hetkeksi palata fiilistelemään hääpäivän tunnelmia?

Lähde

Näillä näkymin hakusessa ovatkin siis sirot korot, joilla korkeutta saisi kokemuksen syvällä rintaäänellä olla noin 8 cm. Värinä jotain muuta kuin valkoista, koska en yksinkertaisesti osaa kuvitella jatkokäyttöä valkoisille koroille. Häiden kunniaksi jotain kimaltavaa? Tai kengät voisi ehkä valita häiden väripalettia seuraten... Vaiko sittenkin klassista mustaa? Voi, valintojen maailma...

In the navy?

No johan näyttää siltä, etteivät väripohdinnat päästä minua otteestaan. Jo aiemmin höpisemieni vaaleanpunaisen ja tummien violettisävyjen lisäksi tunnun ajautuvani jatkuvasti ihastelemaan häitä, joissa on käytetty tummaa sinistä tavalla tai toisella. Vaikka ns. navy-sinistä käytetäänkin usein nimensä mukaisesti meriteemaisissa juhlissa, en itse kaipaa hiekkaa, ankkurikuvioita tai seilorimeininkiä meidän juhliin - sen verran sisämaaeläjiä olemme kumpikin - mutta oikeanlaisella yhdistelyllä sininen toimii mielestäni erittäin hyvin esimerkiksi mustan korvikkeena häiden väripaletissa.

Lähde

Kuten näistä kuvistakin näkee, liittäisin syvänsinisen sävyt yllättävästi  vaaleanpunaiseen ja/tai muihin puuterisävyihin. Sininen toisi sopivasti maskuliinisuutta, tummuutta ja syvyyttä hempeämpiin, vähän pastellisiin ja ehkä miehen makuun turhan tyttömäisiin sävyihin. Toisaalta sininen myös pehmentäisi ainakin omaan värisilmääni sopien oivallisesti mustaa, ja sen avulla saisikin klassisesta, mutta ehkä vähän tylsästä ja meille turhan graafisesta mustavalkoisesta monipuolisemman olematta kuitenkaan räikeä lisä häiden kokonaisilmeeseen.

Lähde

Miten on: toimisikohan tällainen yhdistelmä? Vai tulisiko sinisestä väistämättä mieleen joko meriteemaiset häät tai perisuomalainen sinivalkoisuus?

**

P.S. Psst, jos joku teistä tykkää seurailla blogeja pääasiassa Bloglovinin kautta, meikäläisen höpinöitä voi seurata täältä: Follow my blog with Bloglovin

Kummit, mummit, ystävät ja kaiffarit

Vieraslista taitaa olla meidän hääprojektissa se kaikkein parhaimmalla tolalla oleva osa-alue. Tiedostoa vieraslista.xls on muokkailtu ja pähkäilty jo moneen otteeseen, mikä ei toki tarkoita, että vielä oltaisiin mitenkään kuivilla vesillä.

Olemme päätyneet haluamaan melko keskikokoiset häät - ei siis mitään mahtipontisen suurta koko kylän juhlaa, mutta toisaalta emme myöskään halua juhlia ihan vain perheen kesken. Vieraslistalla onkin siis tällä hetkellä vajaat 80 nimeä, ja niillä main toivommekin pysyvämme jatkossakin. Tuolla vierasmäärällä pitäisi myös löytyä useampia juhlapaikkavaihtoehtoja. Isoissa juhlissa kun tuppaa usein olemaan ongelmana se, etteivät kaikki vieraat mahdu samaan tilaan, vaan porukkaa joudutaan ripottelemaan erillisiin huoneisiin, ja sen haluaisimme (jos vain mitenkään on mahdollista) välttää omissa juhlissamme.

Ihan ongelmitta tuo vieraslistan muotoilu ei tosiaankaan ole edennyt. Ensinnäkin, minä ja sulhoni suhtaudumme vieraiden valikointiin lähtökohtaisesti aika eri tavoin. Rakkaani on kovin tarkka siitä, keille kutsuja lähetetään. Vaikka kyseessä olisi sellaisetkin ystävät, joiden kanssa armas sulhoni on ollut viime vuosina tiiviistikin tekemisissä, ei hän välttämättä siltikään kelpuuta näitä ystäviään vieraslistalle. Minä taas olen täysin vastakohta tässä: kutsuisin mielelläni lähestulkoon kaikki vähänkään ihanilta tuntuvat ystävät ja kaverit - ja niitähän riittää. Olen jo ehtinyt tuskailla lukemattomia kertoja sitä, mihin varsinkin "minun puolellani" voidaan vieraslistassa vetää raja, sillä väistämättä joudun jättämään useita sellaisia ihmisiä kutsumatta, jotka haluaisin mukaan ja/tai jotka odottavat saavansa kutsun.

Toinenkin vieraslistaamme liittyvä ongelma taitaa löytyä ns. minun puoleltani. Vanhempani ovat eronneet melkein 20 vuotta sitten, ja siksi minun suvustani löytyy vähän turhankin paljon pohdittavaa uusioperhekuvioiden takia. Ei meillä mitään suuria draamoja suvustani löydy, mutta ainakin meillä uusperheet ja muut systeemit aiheuttavat enemmän päänvaivaa kuin perinteiset ydinperhekokonaisuudet. Ja jos vieraslistasta saakin jonkinlaisen selvyyden, täytyy istumajärjestystä suunniteltaessa ottaa uudelleen pohdintaan nämä kimurantimmat suhdekuviot.

Kolmanneksi törmäsimme ongelmiin sellaisten vieraiden kanssa jotka syystä tai toisesta ehkä pitäisi kutsua häihin. Kummit ovat hyvä esimerkki tästä: en ole mitään sukua kummeilleni, mutta pidän heistä toki paljon ja siksi mielelläni näkisin heidätkin meidän häissä. Mutta jos näihin ihmisiin on yhteydessä todella, todella harvoin, kutsuisinko sittenkin mieluummin joitakin muita - esimerkiksi lisää ystäviä juhlimaan kanssamme? Kuinka paljon vieraslistaa tehtäessä pitäisi oikeasti ottaa huomioon perinteet/tavat ja muiden odotukset, ja millä kriteereillä vieraslistaa uskaltaa lähteä karsimaan/täyttämään?

Oi voi, taitaa sittenkin olla vielä edessä monen monta treenihetkeä harmaille aivosoluillemme vieraslistankin suhteen.

Päivän biisivinkki

Väsäilin tässä päivänä muutamana tämän kesän soittolistojani Spotifyssä (rakkautta Spotifylle!), ja pakkohan sinne oli pari biisiä heittää mukaan komppaamaan sitä vaaleanpunaista pöhnäfiilistä, mikä sattuneesta syystä aina välillä jatkuvalla syötöllä puskee pintaan näin kesäaikaankin. Tässä teillekin maistiaisiksi ja korvamadoksi Posteljoona & Ystävät - Naimisiin.

Mä en malttais enää hetkeekään

odottaa et sanoo saan ääneen tän

kokonaan ja koko elämän

hän on mun, en epäröi hetkeekään

Roses are red / violets are blue...

Jälleen mielessä pyörivät ajatukset häiden yksityiskohdista, vaikkei näiden kanssa mikään kiire olekaan vielä pitkään aikaan. Tällä kertaa olen kaivanut esiin hurjat kasat inspiraatiokuvia hääkimpuista.

Lähde

Lähde

Kimpun suhteenhan erilaisia vaihtoehtoja riittäisi enemmän kuin voi oikeastaan kuvitellakaan. Kimppu voi olla pieni, suuri, ranteesta nauhalla roikkuva, pisaran mallinen, pitkävarsinen, lyhytvarsinen, pyöreä, viuhkamainen, yksivärinen, sateenkaaren eri väreissä hehkuva tai oikeastaan ihan minkälainen tahansa. Kukkien varret voi olla sidottu nauhalla/pitsillä/helmiketjulla tai olla sitomatta lainkaan, ja kimppua voi koristella esimerkiksi jo kuolleiden läheisten kuvilla tai vaikka onnea tuovilla amuleteilla. Eikä taida olla kiveen hakattua edes se, että kimpun pitäisi olla tehty pelkästään tai edes osittain kukista, sillä nykyään ainakin internetin ihmeellisessä maailmassa törmää helpostikin koruista, origamikukista tai muista elottomista materiaaleista tehtyihin kimppuihin.

Minä kuitenkin haaveilen hyvin perinteisestä kimpusta, joka on tehty aidoista kukista. Muodoksi haluan ehdottomasti pallon, sillä se mukailee hyvin morsiamen muotoa miellyttää yksinkertaisuudellaan eniten silmääni. Erityisesti olen tainnut ihastua rennosti sidottuihin, vähän rönsyileviin pyöreisiin kimppuihin. Mitään roikkuvaa en kuitenkaan kaipaa rikkomaan kimpun linjaa, vaan pääasiassa tavoittelen pyöreää siluettia. Itse kukkien suhteen sen sijaan olen vielä hyvinkin avoin.

Lähde

Lähde

Kokovalkoinen olisi klassinen valinta kimpun väriksi, ja esimerkiksi kieloista tehty kimppu olisi upea. Meidän häiden aikaan - loppukesästä, siis - ei kuitenkaan enää ole kielojen sesonkiaika (ja niitä on ilmeisesti muutenkin vaikea varmuudella saada), joten niistä haaveista joudun heti luopumaan. Samoin esimerkiksi pionit jäävät kevään ja alkukesän morsianten herkuiksi, joten olisi löydettävä joitakin muita, elokuun tienoilla parhaimmillaan olevia kukkia kimppua varten.

Toisaalta kukat olisivat juuri se kohta häiden ilmeessä, johon voisin kuvitella enemmänkin värejä. Olen aina pitänyt erityisen paljon siitä, miten hääkimpun kukkien värit korostuvat morsiamen valkoista mekkoa vasten esimerkiksi kuvissa. Monivärisestä hääkimpusta tulee monesti mieleen myös kukkakedoilta kesäisin kerätyt kimput, enkä todellakaan pistäisi pahakseni, jos omasta kimpustani huokuisi sellainen rentoutunut, onnellinen eikä liian tiukkapipoinen fiilis. 

Lähde

Lähde

Osa morsiamista taitaa nykyisin hankkia toisen kimpun heittokimpuksi, jotta voivat sitten säilyttää omansa muistona hääpäivästään. Olen kyllä melkoinen hamsteri tavaroiden suhteen (terveisiä vaan kaikille niille meidän olkkarissa purkamista odottaville muuttolaatikoille, joiden sisällön tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä!), mutta hääkimppuani en aio säästää. Lentäköön se siis suoraan jollekin häidemme neitivieraista ennustamaan naimaonnea! Eipähän tule houkutusta kuivattaa kimppuani meille pölyä keräämään ja tilaa viemään.

Lähde

Tai josko sittenkin antaisin näiden pähkäilyjen olla, ja luovuttaisin koko kimpun suunnittelun ja hankinnan sulhoni vastuulle? Lueskelin joskus keväämmällä jotakin häälehtikokoelmani suomalaislehdistä, ja sen mukaan hääkimpun valitseminen on kuulunut perinteisesti juuri sulhasen tehtäviin. Kimpun sopivuudesta morsiamen makuun pystyykin sitten sopivasti näkemään, kuinka hyvin mies tuntee tulevan vaimonsa. Mainitsin kyseistä artikkelia lukiessani tästä perinteestä rakkaalleni, ja hän hieman yllättäen jopa innostui ja vaati saada valita kimppuni. Nauroin ja totesin haluavani itse valita hääeleganssiini kuuluvat osaset, mutta jännästi se mieli ehtii viikkojen kuluessa muuttua. Millainenkohan sulhaseni suunnittelemasta kimpusta tulisi?

Lähde

Lähde

Prinsessbröllopet

Oj då, on ihan pakko jatkaa lauantain kuninkaallisten häiden fiilistelyä. Olin ällikällä lyöty siitä, miten sanalla sanoen upeat häät Ruotsissa vietettiin. Tässä kolme syytä sille, että vielä parin päivän jälkeenkin jaksan huokailla ihastuksesta ajatellessani Madeleinen ja Chrisin häitä.

Lähde

1. Madeleinen hääpuku

Valentinon suunnittelema hääpuku oli todella erilainen kuin mitä olin odottanut. Klassinen, hillitty ja to-del-la kaunis. Itse asiassa Madden mekossa oli todella paljon elementtejä, joita itsekin olen kuolaillut hääpukuhaaveissani. Erityisesti tuo yläosa on malliltaan niiiiiiin kaunis, että näen siitä varmasti päiväunia vielä kauan. Pidin myös siitä, että Madde oli käyttänyt paljon jotain vanhaa -osioon kuuluvia elementtejä hääeleganssissaan, sillä esimerkiksi vihkimisessä hänen käyttämänsä tiara oli alunperin Kaarle Kustaan lahja Silvialle, ja sittemmin se annettiin Madeleinelle 18-vuotislahjaksi.

Lähde

2. Prinsessa Estelle

Televisiolähetyksen laidassa vilahti vähän väliä mitä hurmaavin ilmestys, kun prinsessa Estelle muun muassa seikkaili pitkin kirkon etualaa, söi kuninkaallisen vihkiseremonian ohjelmalappuja (?) ja istuskeli omalla minikokoisella juhlatuolillaan. Vaikka Suomessa (tai ainakin suomalaisissa hääblogeissa ja -lehdissä) on paljon viime vuosina väännetty siitä, kuuluvatko lapset häihin vaiko eivät, jaksan liputtaa sen puolesta, että häät ovat suurilta osin perheiden ja läheisten juhla (niin, no, tässä tapauksessa miljoonat katsojat vain päästettiin mukaan vihkimiseen), ja siksi ne pienimmätkin läheiset kuuluvat ehdottomasti juhlimaan mukaan. Estellekin toi vain lisähymyjä niin morsiusparin kuin muunkin hääväen kasvoille - ja se teki juhlasta entistä ihanamman ja jotenkin koskettavamman.

Lähde

3. Ihana, hymyilevä, rakastunut, avoimesti tunteensa näyttävä ja onnellisen oloinen hääpari

Voisin unohtaa hulppeat puitteet, kuninkaalliset juhlavieraat, satumaiset sisääntulo- ja poistumismarssit, mutta hääparin olemusta ei voi unohtaa. En varmasti ole ainoa, jonka sydämen Chris O'Neill onnistui lauantaina sulattamaan. Ne tunteenpurkaukset, onnen kyyneleet ja herkistymiset! Ne katseet, joita hääpari vaihtoi keskenään vihkitilaisuuden aikana! Ne hymyt! Se ruudun läpi väistämättä tunkeva riemu, joka hääparista loisti vihkitilaisuuden jälkeen! Oih!

Niin siinä vain kävi, että näistä häistä jäi valtava läjä inspiraatiota muhimaan takaraivoon. Ei, en ajatellut hankkia nelimetristä laahusta, miljoonayleisöä tai täydellisen puhtaasti laulavaa lapsikuoroa meidän häihin, mutta jotain muuta saatetaan hyvinkin tulla käyttämään.

Ne ihan oikeat kuninkaalliset häät

Tänään länsinaapurissamme vietetään jälleen kuninkaallisia häitä, kun prinsessa Madeleine ja Christopher O'Neill vihitään Tukholman Linnankirkossa. Suoraa lähetystä vihkitilaisuudesta voi seurata Suomessakin joko YLE1:ltä tai YLE Areenasta klo 16.35 alkaen. Aiotaanko ruudun sillä puolen seurata häämenoja television ääressä? Itse vietän viikonloppua kesän mökkikautta availlen Keski-Suomen metiköissä, joten mitään kunnon häävalvojaisia ei täällä saada aikaiseksi, mutta joka tapauksessa television ääressä on illalla oltava!

Lähde

Ennakkotietojen ja oletusten mukaan luvassa ovat pienempimuotoiset häät kuin kruununprinsessa Victorian häät kolmisen vuotta sitten, koska kuningashuoneen protokolla ei aseta yhtä paljon vaatimuksia nuoremman prinsessan häille. Madde ei aio siskonsa tavoin suosia ruotsalaista designia, vaan hän pukeutuu erinäisten lehtitietojen mukaan Valentinon suunnittelemaan hääpukuun. Tuskin siis nähdään ihan yhtä klassisia, puhtaita linjoja kuin kuninkaallisen perheen aiemmin avioituneilla naisilla, vaan jotain erilaista, Madeleinen tyyliin paremmin sopivaa. Veikkaankin, että tämänpäiväisissä häissä nähdään Madeleinen ja Chrisin näköisiä ratkaisuja pelkän etiketin seuraamisen sijaan - ja se jos mikä on erittäin tervetullutta kuninkaallisissa piireissä!

Tietenkin mielenkiinnolla seuraan myös, miten Madeleinen pukuvalinta vaikuttaa hääpukumuotiin. Nähdäänkö jo ensi vuoden morsiamilla Maddesta inspiroituneita pukuja? Esimerkiksi Victorian ja vuotta myöhemmin Williaminsa kanssa avioituneen Katen hääpuvuthan ovat selvästi luoneet trendejä hääpukeutumiseen.

Lähde

 

Toivottavasti Madeleinen ja Chrisin häät onnistuvat tavoittamaan edes osan Vickanin ja Danielin häiden valloittavasta tunnelmasta. Taidan olla vähän päästäni vialla, mutta kruununprinsessaparin häitä seuratessani tirautin kyllä useammatkin herkistelykyyneleet. Varsinkin Danielin puhe oli yksinkertaisesti i-ha-na.  Häähumussa, rakastuneiden ihmisten hymyissä ja tunnelmallisissa juhlissa vain on sitä jotain, mikä saa sydämen heltymään ja hymyn nousemaan kasvoille. Onnistunutta hääjuhlaa tänään siis odottaen! 

Budjetin väsäämisen ihanuudesta

Tällä viikolla yhdessä jos toisessakin hääblogissa on pohdiskeltu raha-asioita, joten josko minäkin viimein kehtaisin painaa julkaise-nappia kauan luonnoksissa lojuneen pohdintani kanssa:

Tulipahan tässäkin osoitteessa ensimmäistä kertaa näin hääsuunnittelujen osalta vaihe, joka aiheuttaa lähinnä harmaita hiuksia, ylimääräisiä otsaryppyjä ja tuskaisia huokailuja. Kuukausien ajan olemme vitkastelleet budjetin suunnittelun aloittamisen kanssa, mutta nyt aletaan elellä sellaista vaihetta, että pitäisi vihdoinkin ihan oikeasti avata Excel ja alkaa näpytellä lukuja sarakkeisiin. Viimeksi tänään päivittelin tiedostoa hääbudjetti.xls, mutta vielä löytyy turhan paljon epävarmoja arvioita ja kohtia, jotka vaativat neuvotteluja.

En aio täällä blogin puolella puhua juurikaan luvuista (kukapa meistä pitäisi rahasta puhumisesta), mutta noin yleisesti voin todeta, että budjetti kyllä aiheuttaa ihan mukavasti stressiä tässä(kin) osoitteessa. Hääblogit ja -lehdet luovat helposti kuvan siitä, että häihin vain yksinkertaisesti kuluu kymppitonni tai helposti enemmänkin, vaikka kuinka säästäisi, ja näin kahden opiskelijan (tai no, rakkaani valmistuu minä hetkenä hyvänsä) taloustilanteessa en näe mitään järkeä viisinumeroisen summan käyttämisessä yhteen päivään, vaikka häistä olenkin innoissani. Meillä on vielä sellainen mielenkiintoinen tilanne edessä, että tuo sulhoni viettää häitämme edeltävän ajan lähes kokonaan kurkkusalaatteihin pukeutuen (tästä pitääkin varmaan jotain kirjoitella, kunhan tulee ajankohtaisemmaksi) - ei varsinaisesti sitä isoimpien palkkakuittien aikaa siis tiedossa.

Lähde

Ihan aidosti ihmettelen nykypäivän trendiä, jonka mukaisesti suomalaisten häiden keskimääräiset kustannukset ovat jatkuvassa nousussa. Onhan se ihanaa voida järjestää läheisilleen (ja tietysti itselleen ja puolisolleen) ikimuistoinen juhlapäivä, mutta ihan oikeasti, onko se yksi päivä kaiken siihen käytetyn rahasumman arvoinen? Toisaalta huomaan koko ajan pohtivani sitä, mistä olisin valmis karsimaan menojamme häiden suhteen - ja isommat leikkaukset tuntuvat kieltämättä vaikeilta. Esimerkiksi ruoka vie varmasti leijonanosan budjetistamme, mutta mikäli haluamme tarjota hyvää ruokaa ilman, että valjastamme sukumme kauhan varteen, on suuria säästöjä melko vaikea tehdä. Samoin esimerkiksi häämekon voi toki löytää melko halvallakin, mutta sitten taas tällaisen 160-senttisen tapin mittoihin passaavan JA muuten miellyttävän mekon löytyminen käytettynä on täysin arpapeliä. Onneksi kuitenkin olemme jo ehtineet joitakin pihistä/panosta-kohteita päättää.

Totuushan lienee kuitenkin se, että vieraat voivat viihtyä tai olla viihtymättä häissä täysin riippumatta juhlaan käytetystä rahasummasta. Tärkeintä kai on, että hääpari saa mieleisensä juhlan sellaisella taloudellisella panostuksella, joka on kaikin puolin realistinen ja omalle taloustilanteelle sopiva. Liialliseen tuhlailuun en halua häiden takia ryhtyä (ja sulhaseni on tästä todellakin samaa mieltä), mutta toisaalta ainutkertaiseen ja tärkeään päivään haluan kuitenkin panostaa. Mistä siis löytyy se sopiva kuuluisa kultainen keskitie?

Jo häänsä viettäneiltä ja pian rouviintuvilta kaipaisinkin vinkkejä siitä, missä ja miten te olette saaneet säästettyä häämenoissa!

Pena was here xx.xx.2014

Rakastan vieraskirjoja. Ystäväni ovat jo oppineet livahtamaan äänettömästi ja vaivihkaa rappukäytävään visiittinsä päätteeksi, sillä toivon aina kaikilta vierailta vähintäänkin puumerkin jättämistä vieraskirjaani. Itse asiassa tuo pikkuinen opus on yksi kirjahyllyni rakkaimpia esineitä, sillä sen lehdille on taltioitu monet ihanat, hauskat ja omituisetkin hetket ystävien kanssa. Siksi ei ole lainkaan yllättävää, että olen ehtinyt jo viettää tovin jos toisenkin pohdiskellen erilaisia vieraskirjavaihtoehtoja häihimme.

Lähde

Vaikka erilaiset vieraskirjapuut, sormenjälkien painatukset ja muut luovat ideat ovatkin ihastuttavia, olen varma siitä, että haluan häiden jälkeen palata tuon päivän tunnelmiin kirjan kansien väliin tallennetuin muistoin. Kuitenkin se ihan perinteinen tapa, eli tyhjä vieraskirja, johon vieraat kirjoittavat kukin nimensä ja viestinsä hääparille, jää kokemukseni mukaan usein melko latteaksi. Turhan monet vieraat jättävät itsestään merkiksi ainoastaan nimensä (mikä sekin toki on parempi kuin ei mitään!), kun taas itse toivoisin suuresti, että vieraskirjassamme voisi olla muutakin kuin vain pelkät nimet listana.

Lähde

Tämän hetken suunnitelmissa onkin yhdistää vieraskirja ja häiden kuvista tehtävä kuvakansio (jep, ajattelin tehdä ihan perinteisen leikkaa-liimaa-askartele -sarjan kuvakansion esim. Ifolorin kuvakansion sijaan). Vieraille voisi jakaa esimerkiksi pöytiin valmiiksi tai johonkin sivupöydälle lappuja, joihin jokainen saisi hääjuhlan kuluessa kirjoittaa mitä haluaakaan. Kaikilla olisi varmasti aikaa rauhassa miettiä, mitä haluaisi hääparille jättää ohjeeksi avioelämään, terveisiksi tai muuten muistoksi hääpäivästä, jolloin uskoisin, että niitä pelkkiä allekirjoituksia tulisi vähemmän. Nuo kortit/laput voisi sitten kasata johonkin paikkaan x säilöön, ja häiden jälkeen, heti kun kuvatkin on saatu teetettyä, voisimme kasata albumin, johon sijoittaisimme kuvien sekaan vieraiden jättämät viestit.

Tässä ideassa hyvää olisi ainakin se, että vieraskirjaa tulisi takuuvarmasti selailtua myöhemminkin, sillä täytyyhän hääkuvien pariin palata tulevien vuosien aikana taatusti moneen otteeseen. Lisäksi vieraille jaettavissa lapuissa voisi hyötykäyttää esimerkiksi muista hääaskarteluista, kuten kutsuista tai istumapaikkojen "nimilapuista", ylijääneitä kartonkeja ja muita materiaaleja. Näiden vieraskirjaan tulevien viestien tekemiseen vieraat voisivat oivallisesti käyttää mahdollista odotteluaikaansa, joka yleensä väistämättä syntyy esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Ja syön vielä kuvitteellisen hattuni, jos toinen isoisäni ei innostu kirjoittamaan omaan lappuunsa runoa meille. Juuri sellaisia - persoonallisia, ajatuksella tehtyjä, ehkä vähän hölmöjäkin - viestejä haaveilen saavamme vieraskirjamme täytteeksi.

Hääpaikka hukassa, osa 2

Taisin jo huhtikuun puolella mainita hääpaikkahaaveistani. Urbaanimpien ravintolahäiden, joista tuolloin kirjoittelin, lisäksi olen fiilistellyt muitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi kartanohäissä voisi olla rutkasti tunnelmaa ja ennen kaikkea iloa silmälle. Vaikka Lahdessa, jossa aiomme häitämme juhlia, on perinteisesti purettu kaikki vanha, kaunis ja arvokas, löytyy Päijät-Hämeestä kuitenkin kelvollisia paikkavaihtoehtoja niille, jotka kartanofiilistä tavoittelevat. 

Lähde

Kartanotyyppisten juhlapaikkojen arvokkuus, juhlavuus ja vanhan ajan henki houkuttelisivat kieltämättä allekirjoittanutta jonkin verran, mutta toisaalta en halua juhliamme vietettävän liian mahtipontisessa ja pompöösissä ympäristössä. Liian suuri, jenkki-/brittityylinen kartano tai linna ainoastaan hukuttaisi vierasjoukkomme (jota tämänhetkisten arvioiden mukaan lienee noin 80 henkeä) sisäänsä ja söisi todennäköisesti koko budjettimme. Kuitenkin jotain pientä, kaunista ja tunnelmallista sijaintia voisin harkita vakavasti.

Toisaalta olen huomannut fiilisteleväni ns. latohäitä - juhlapaikkaa, joka olisi rakennettu esimerkiksi entisen navetan ylisille tai muuta vastaavaa. Vaikka olenkin koko ikäni asunut kaupung(e)issa, maalaisfiiliksessä on jotain, mikä viehättää. Tai no, lieneekö tässä mitään yllättävää sittenkään, sillä lapsena haaveammattini ja vakiovastaukseni kysymykseen "mikäs sinusta tulee isona?" oli karjakko. Lukemattomat lypsyllä vasikoita silitellen vietetyt kesäillat 90-luvulla taisivat sittenkin jättää jälkensä. 

Lähde

Latohäihin kuuluisi ehdottomasti bändi, joka saisi soitollaan juhlakansan tanssimaan niin, että tanner tömisisi ja korot voisi heittää nurkkaan. Illan hämärtyessä sytytettäisiin kynttilöitä ja nautittaisiin rennosta fiiliksestä, hyvästä ruoasta ja parhaasta seurasta. Pöydät voisi kattaa huolettomammin, ehkä jopa hieman eriparisin astioin, ja hääpuvussa pitäisi ehdottomasti olla pitsiä.

Ensi viikon jälkeen alkaa tuolla paremmalla puoliskollani alkaa kesäloma, joten eiköhän tässä viimeinkin löydetä yhteistä aikaa potentiaalisten juhlapaikkojen kiertelylle. Jes!