Vuoden päästä vaimoksi!

Tasan vuoden päästä, jos Luoja suo, näihin aikoihin vihkikirkkomme ilma täyttyy musiikista, ilosta, onnesta ja jännityksestä. Saan kävellä tutun ja rakkaaksi muodostuneen kirkon käytävää pitkin sulhaseni luo, polvistua yhdessä alttarille ja tehdä ne tärkeät lupaukset toinen toisellemme. Minusta tulee vaimo elämäni rakkaimmalle, ja hänestä tulee aviomieheni. 

Pelkkä tuon päivän ajatteleminen saa hymyn nousemaan kasvoilleni ja perhoset lehahtamaan vatsani pohjalla - sellaisella ihanan kutkuttavalla tavalla. Tekisi mieli päättää jokainen lause huutomerkkiin, hehkuttaa fiiliksiä jokaiselle vastaantulijalle ja intoilla kaikesta siitä ihanasta, mitä on tulossa. 365 päivää aikaa valmistautua elämään vaimona, aviopuolisona, rouva S:nä. Kärsimätön minäni ei jaksaisi odottaa enää hetkeäkään, mutta toisaalta tämä vuosi saa olla ihanaa aikaa kaikkeen valmisteluun, fiilistelyyn ja odotukseen. Mihinkään ei oikeasti ole kiire, sillä onhan meillä loppuelämämme aikaa nauttia elämästä avioparina.

Tätä "vuosipäiväähän" voisi varmasti juhlistaa jotenkin kaksin, mutta niin vain tämä morsio hyppää ihan piakkoin matkaan kohti maaseutua seuranaan ainoastaan opiskelukavereitaan. Tyttöjen mökkiviikonloppu tiedossa, siis. Palaillaan häähumuun taas ensi viikon puolella!