Josko sittenkin luumua tai munakoisoa?

Taisin jo joskus aiemminkin mainita, että olen suoraan sanottuna aika kyllästynyt siihen perinteiseen suomalaiseen tapaan valita ainoastaan yksi teemaväri häihin. Tiedättehän: hankitaan ihan kaikki häihin tasan yhdessä ja samassa värissä (tai oikeastaan sävyssä!) aina sulhasen vieheestä, liivistä, sukista ja varmaan alusvaatteista lähtien auton koristeluun, serveteistä pöytäasetelmiin ja hääkarkeista kiitoskorttien postimerkkeihin. Värien koordinointi ja harmonia ovat äärimmäisen hyviä ja jossain määrin tavoiteltaviakin asioita myös minun mielestäni, mutta usein suomalaisissa häissä ammutaan makuuni vähän turhan yli siinä teemasävyn käytössä. 

Lähde

Siksipä olenkin alkanut hahmotella yksittäisen teemavärin pohdinnan sijaan ennemminkin värikarttaa, mikä toki näin hääblogien maailmassa on täysin tuttua puuhaa kaikille. Ainakin tämän morsiamen silmää miellyttää paljon sitä yksisävyisyyttä paremmin hillitty, harmoninen ja monisyinen värimaailma. Olenkin tykästynyt hurjan paljon luumun ja munakoison eri sävyihin. Pidän siitä, miten tummemmat violetin sävyt tuovat syvyyttä valkoisen rinnalle olematta liian rajuja. Luumuun olisi myös helppo yhdistää esimerkiksi sitä vaaleanpunaista, josta viime viikolla kirjoittelin. Tummemmat violettisävyt taittaisivat puuterisävyistä pahimman siirappisuuden ja pastellisuuden pois.

Lähde

Munakoison sävyihin yhdistyisi loistavasti myös kulta. Jos sormuksemme olisivat keltakultaa, yrittäisin melko varmasti ympäripuhua paremman puoliskoni myöntymään tähän väriyhdistelmään. Sormuksemme kuitenkin ovat sulhoni valinnasta valkokultaa, enkä siksi jotenkin osaa nähdä (kelta)kultaisia sävyjä häidemme jossain määrin hallitsevana elementtinä. No, joka tapauksessa sulhosta puheenollen veikkaanpa, että tällainen tummempi sävymaailma voisikin olla myös hänen mieleensä - pelkkää vaaleanpunaista unelmaa kun en usko rakkaani häihimme kaipaavan.

Lähde

Keväisiin tai alkukesäisiin häihin en näitä violetteja, tummempia sävyjä yhdistäisi, mutta varsinkin kylmempiin vuodenaikoihin se toisi sopivasti lämpöä ja lisäsyvyyttä häiden visuaaliseen ilmeeseen. Meidän suunnitelmissahan on elokuiset häät, joten kesässä silloin vielä mennään, mutta toisaalta pimenevät ja ehkä jopa hiukan viilenevät hyisen kylmät (vesisateiset) illat ovat Suomessa tuolloin jo todellisuutta. Tässä voisi siis ehkä ollakin otollista maaperää jatkojalostukselle...

Apuvoimista tärkeimmät

Jo jonkin aikaa ennen kihlautumistamme olimme poikaystäväni kanssa puhuneet kaaso(je)n ja bestmani(e)n valitsemisesta. Melko nopeasti mies ilmoittikin tietävänsä, ketkä kaksi ystäväänsä haluaisi bestmaneikseen, ja minulle omat valintani olivat selkeitä alusta asti. Näistä

Olen saanut avukseni, tuekseni ja hääfiilistelyseurakseni kaksi ihanaa kaasoa. Vaikka vielä ollaankin hääjärjestelyissä alkutaipaleella, tiedän jo nyt valinneeni parhaat mahdolliset neitokaiset rinnalleni matkalleni kohti sitä avioliiton kuuluisaa satamaa. 

Kaasoista S:n kanssa olemme tunteneet 15-vuotiaista lähtien - ihan pian seitsemän vuotta! Meistä tuli aika nopeasti läheisiä, ja S on myös seurannut minun ja sulhaseni tarinaa ihan alusta alkaen. Fiilistelen todella paljon sitä, kuinka tiiviisti S:n kanssa tulee pidettyä yhteyttä, vaikka olemme viimeksi asuneet samassa kaupungissa 2009. S jakaa fanaattisen innostukseni kaikkeen mahdolliseen hömppään (erityisesti hääjuttuihin!), ja esimerkiksi viime kesänä S:stä oli suuri apu, kun kaason ominaisuudessa järjestin polttareita yhteiselle ystävällemme.

H:n kanssa tutustuimme kunnolla syksyllä 2008. Rakas tuo tyttö oli minulle jo tuolloin, mutta meidän ystävyytemme otti kyllä ihan valtavan harppauksen kolme vuotta sitten, kun jostain ihmeellisestä päähänpistosta päätimme etsiä yhteisen kämpän Tampereelta. Vieläkin tulee usein ikävä niitä kämppisaikoja - parempaa seuraa kahvin ja Frendien ylikulutukselle ei yksinkertaisesti ole olemassa. Onneksi emme ole päässeet kovinkaan kauas toisistamme, sillä minun ja rakkaani uusi koti sattuu olemaan H:n naapurikorttelissa.

Olen kaasoilleni ilmoittanut, että he saavat osallistua häidemme järjestelyyn juuri niin paljon ja siinä muodossa kuin heille itselleen parhaiten sopii. Tosin epäilen, ettei minun juurikaan tarvitse kehottaa tai pyytää näiltä naisilta mitään, taitavat molemmat ainakin tässä vaiheessa olla meidän häistä lähes yhtä innoissaan kuin morsian. Ainakin päätellen siitä, kuinka tiiviisti viestikansioni täyttyvät kaasojen hääfiilistelyistä ja "mennään jo metsästämään häämekkoja!" -vaatimuksista.

Onnekas olen, kun minulla on näin ihania ystäviä.

P.S. H ja S, tiedän, että luette tätä! Puspus molemmille, ootte helmiä <3

Muuttopäivä

Huhhuh! Päivän tunnelmat tiivistynevät parhaiten tähän kuvaan:

Vihdoinkin meillä on yhteinen koti! Sulhon tavarat tosin muutetaan vasta kesäkuussa työ- ja muiden kiireiden takia, mutta joka tapauksessa täällä ollaan. Kohta ovessakin lukee vihdoinkin kaksi sukunimeä. Hymyilyttää.

Vaaleanpunaisessa kuplassa

Vaikka olenkin ylisanoihin taipuvaista sorttia, ei varmasti ole liioittelua väittää, että kihlautumisemme jälkeen leijuin vaaleanpunaisessa pöhnässä jonkin aikaa. Kuljin pää pilvissä, hymyilin niin että posket kramppasivat, meinasin hehkuttaa lähikaupan kassatädillekin onneani ja lähipiiri sai todellakin kuulla yliannostuksen jokseenkin käsittämätöntä höpötystä, ihastelua ja onnen huokauksia tältä morsiamelta. Vähän kuin silloin vuosia sitten vastaihastuneena ja sittemmin -rakastuneena, mutta oikeastaan vielä överimmin fiiliksin.

Lähde

Kihlautumisesta on nyt kulunut reilut kolme kuukautta, ja alan vakavasti epäillä, että jotakin naksahti pääkopassani enemmän tai vähemmän lopullisesti tuon ihanan tapahtuman yhteydessä. En nimittäin ennen kosintaa ollut juurikaan innostunut vaaleanpunaisesta tai ylipäätään puuterisävyistä. Minulta löytyy hieman puuterisävyjä vaatekaapista, mutta häähaaveissani en todellakaan ollut nähnyt vaaleanpunaista. Mutta pakko se on myöntää: isossa osa häiden suunnittelua ja haaveilua varten kasaamistani inspiraatiokuvista löytyy vaaleanpunaista tai jotain muuta herkkää, vaaleaa värisävyä.

Lähde

Näinköhän meidän häissä leijutaan siinä vaaleanpunaisessa kuplassa ihan kirjaimellisestikin - fiiliksen lisäksi, siis?

Illan elokuva

Pikavinkkinä sinne ruudun toisellekin puolen: jos perjantai-illassasi on elokuvan mentävä aukko, vaihda televisio Nelosen puolelle klo 22. Tuolloin ohjelmistossa on Wedding Daze - Sokkohäät vuodelta 2006. Kyseistä rainaa en olekaan vielä nähnyt, joten se saa tänään luvan sopia muuttojärjestelyiden (sunnuntaina vihdoin virallisesti yhteiseen kotiin!) ja tenttiin lukemisen aiheuttaman stressin purkamiseen. Pikaisen googlailun perusteella luvassa tuskin on mikään Oscar-tasoinen elokuvakokemus, mutta se toisinaan sallittakoon.

Lähde

Itse asiassa kuulun niihin naisiin, jotka voivat katsoa loputtomasti melko suuren määrän romanttisia komedioita kyllästymättä. Hömpän, huumorin, harmittomuuden, ihmissuhteiden ja usein hyvinkin ennalta arvattavien juonenkäänteiden yhdistelmään luotan varsinkin niinä iltoina, kun rakas sulhoni ei ole maisemissa (paremmalle puoliskolleni kun kelpaavat paremmin oikeastaan kaikki muut elokuvat kuin romcomit) ja kaipaan kunnon aivot narikkaan -tyylistä ajanvietettä. Eipähän haittaa, jos kuorsaa kuola poskella ottaa hienostuneet kauneusunet sohvalla kesken elokuvan, sillä juonen monimutkaisuudella tai arvaamattomuudella ei yleensä tällaisissa elokuvissa päästä hifistelemään.

Riisiä, ruusun terälehtiä vai jotain ihan muuta?

Oi voi. Huomaa, että opiskelujuttujen dead linet puskevat uhkaavasti päälle, kun kiinnostus ja ajatukset hyrräävät lähinnä kaikkien todella pienten ja tässä vaiheessa vielä mitättömien hääjuttujen ympärillä, kuten kakkupohdinnoistakin saattoi havaita. Jatketaan siis tällä erittäin loogisella ja järkevällä linjalla, ja mietitään hetkonen sitä hetkeä, kun tuore aviopari astuu kirkon ovista ulos. Riisin heittäminen on nykyisin monissa kirkoissa kielletty ja muutenkin paheksuttu - riisi ei ole linnuille kovin suotavaa ravintoa, se houkuttelee linnut varsinkin suosituimpien vihkikirkkojen eteen jättämään jälkensä ja kaiken lisäksi riisiä voi olla hankala siivota pois kirkon portailta. En ole perehtynyt vielä siihen, mitä Lahdessa kirkot ovat linjanneet riisiviljelmistä häiden yhteydessä, mutta joka tapauksessa arvelen meidän päätyvän johonkin muuhun ratkaisuun kuin riisiin.

Lähde

Haluaisin, että meidän häissämme kuitenkin heitettäisiin jotakin minun ja uunituoreen aviomieheni päälle. En siis juurikaan syty monissa blogeissa nähdyistä huiskutusviireistä, kilistettävistä kulkusista, tähtisadetikuista tai ilmaan lähetettävistä ilmapalloista. Hauskoja ja toimivia ideoita kaikki, mutta eivät meidän näköisiä. Riisin heittämisessä kun on kyse hääperinteestä, jonka edes jossain määrin haluaisin säilyttää tavanomaisena.

Onneksi nykyään on vaikka mitä vaihtoehtoja tähänkin pulmaan (jep, first world problems indeed). Sydänriisi kuulemma sulaa sateessa ja olisi kaikin puolin pätevä riisin korvike. Hintaa sydänriisillekin kuitenkin tulee mukavasti - varsinkin mikäli hääpari haluaa poistua rankassa riisisateessa. Herkkä ja romanttinen pari voisi valita heitettäväksi ruusun terälehtiä. Olen törmännyt internetin ihmeellisessä maailmassa myös esimerkiksi glitterin heittämiseen ja saippuakuplien puhaltamiseen.

Lähde

Eniten tällä hetkellä kiinnostaa kuitenkin raesokerin käyttö riisin vastineena. Sokeri olisi verrattain halpa, valkoinen ja sateessa nopeasti pois sulava viskottava, ja siksi todella hyvin tähän tarkoitukseen sopiva! Raesokeri vieläpä näytää kauniilta ja lentää varmaankin melko samalla tavalla kuin riisi. Toivotaan vain, ettei osu kesän kauhein hellepäivä meidän hääpäiväksi, sillä sokerihan ei kestö pehmenemättä ihan valtavan korkeita lämpötiloja... Onneksi Suomen kesä on tunnetusti lyhyt, mutta vähäluminen. ;)

Herkkusuun kakku-unelmat

Näin hääsuunnittelujen alkuvaiheessahan on äärimmäisen tärkeää pohdiskella kaikkia tärkeitä, keskeisiä ja suuria häiden osa-alueita. Tiedättehän: juhlapaikkaa, kirkkoa, ajankohtaa, budjettia, ehkä häämekkoa... Mutta minäpä mietin täysin loogisesti jälkiruokapöytää ja ennen kaikkea sen kruunua, hääkakkua!

Toivomme viettävämme häitämme ensi vuoden elokuussa. Rakkaani mielestä kesähäihin kuuluu ehdottomasti perinteinen mansikkakermakakku. Kuulemma mikään muu ei sopisi paremmin häihin. Minä puolestani kuulun niihin, joiden mielestä mansikkakermakakku on kulunut, liikaa käytetty ja liian nähty, tylsä vaihtoehto hääkakuksi. Rakastan mansikoita, kermavaahtoa ja kakkuja, mutta tällä 22 eletyn kesän kokemuksella tiedän, että elokuussa ihan jokainen suomalainen on saanut kyseistä jälkkäriherkkua jo yliannostuksen. Siksi mielessäni pyörivät ihan muut vaihtoehdot.

Lähde

Tämä sokerihiiri olisi varmaankin kaikkein onnellisin, jos saisi hääpäivänä nautiskella juustokakusta. Jokin raikas, mutta yksinkertainen makuyhdistelmä sopisi ihanasti juhla-aterian päätökseksi kesäisenä iltana. Rakastan myös juustokakkujen yksinkertaista ulkonäköä (varsinkin kiilteettömien kakkujen!) - keep it simple sopii tähänkin mitä parhaiten. Miksipä ei voisi vaikka koristella juustokakkua tuorein mansikoin?

Juustokakkujen erinomaisuuksiin kuuluu myös sen muokattavuus: väri-, maku- ja ulkonäkövaihtoehtoja on lukemattomia, joten halutessaan hääkakkunsa saisi valittua myös häiden teemavärien mukaan. Meillä tuskin mennään niin pitkälle värien harmonisoinnissa, mutta joka tapauksessa pidän siitä, että juustokakuilla voidaan myös tuoda ylipäätään väriä kahvipöytään sen iäinikuisen valkoisen kermavaahdon sijaan.

Lähde

Toinen herkullinen vaihtoehto olisi jonkinlainen suklaakakku. Esimerkiksi mutakakku on yksi heikkouksistani, enkä pistäisi pahakseni, jos häissämme tarjottaisiinkin jotain suklaista unelmaa. Vadelmamelbaa tai muuta vastaavaa herkkua päälle, mm... Pakko myöntää, että asuessani toisen kaasoni kanssa saatoimme leipoa mutakakkuja toisinaan jatkuvasti, joten tämäkin vaihtoehto olisi jo erittäin herkulliseksi todettu. Kuitenkin suklaiset kakut sopivat mielestäni ehkä parhaiten kylmempiin vuodenaikoihin.

Tuoreimman idean löysin ihanan poffuliinin blogista : miksei hääkakku voisi olla porkkanakakkua? Siitäkin saisi varsinkin kuorrutteen avulla kauniin ja juhlavan kokonaisuuden. Ja mikäli jälkiruoat tulisivat omasta keittiöstä, porkkanakakku olisi ainakin helppo ja yksinkertainen leivottava.

Lähde

Päädyimmepä lopulta mihin tahansa vaihtoehtoon, tiedän, etten halua jenkkityylistä kerroskakkua. Sen sijaan kakut voisi kasata kerrostarjottimelle juhlavaksi, korkeaksi kokonaisuudeksi tai levitellä jälkiruokapöytään kakkubuffet-tyylisesti. 

Kuninkaalliset häät

Mahtoikohan moni ruudun sillä puolen katsoa tällä viikolla alkaneen Nelosen uusimman hääsarjan, Kuninkaallisten häiden, ensimmäistä lähetystä? Tuppauduin tiistai-iltana toisen kaasoni luokse viettämään häävalvojaisia ja arvostelemaan tuoreeltaan ensimmäisten "kuninkaallisten häiden" suoran lähetyksen.

Lähde

Kuninkaallisissa häissä siis jokaisessa jaksossa seurataan suorassa lähetyksessä yhden tavallisen suomalaisparin vihkitilaisuutta, joka kuitenkin järjestetään "kuninkaallisin" menoin Helsingin Vanhassa kirkossa. Kirkko on koristeltu runsaasti kukkasin, tapahtumaa selostavat kommentaattorit Riku Riihilahti ja Teri Niitti, ja hääparia sekä heidän lähipiiriään haastatellaan ennen ja jälkeen vihkimisen. Lisäksi morsiamen hääpuvun tekee kussakin jaksossa jokin suomalainen huippusuunnittelija - ensimmäisessä jaksossa nähtiin Mert Otsamon suunnittelema puku.

Lähde

Ohjelman parasta antia ovat ehdottomasti sen kommentaattorit - stailisti Teri Niitti ja urheilutoimittaja/-selostaja Riku Riihilahti. Ainakin näin ensimmäisessä jaksossa Niitti ja Riihilahti laukoivat Vanhan kirkon yläparvelta enemmän ja vähemmän mielenkiintoisia huomioita muun muassa häävieraiden pukeutumiseleganssista, vihkiseremonian kulusta ja häiden erilaisten yksityiskohtien (kuten hääkimpun) historiasta. Kornia, huvittavaa ja ah, käsittämättömyydessään niin viihdyttävää. Mietityttää vain, että mistä Niitti ja Riihilahti löytävät kerrottavaa vielä seitsemän seuraavaakin viikkoa, kun jo ensimmäisessä jaksossa ehdittiin läpikäydä ainakin hääkimpun, sormusten, hunnun ja kaasojen pukeutumisen historialliset merkitykset.

Lähde

 

 

Ennakkoon en uskaltanut toivoa suuria Kuninkaallisten häiden toteutukselta, mutta näin yhden jakson jälkeen voin jo todeta, että koukussa ollaan. Kaikessa korniudessaan ja huvittavuudessaan Kuninkaalliset häät on loistava lisä suomalaisten hääohjelmien joukkoon varsinkin tänä vuonna, kun esimerkiksi Satuhäiden kausi on ollut harvinaisen laimea. Pitäähän sitä varsinkin hääsesongin lähestyessä olla televisiossa tarjolla häähömppää! Siihen tarpeeseen Kuninkaalliset häät sopii mitä mainioimmin. Varsinaista kuninkaallisten häiden ilmapiiriä, hurmaavuutta ja arvokkuutta tällä sarjalla ei missään nimessä tavoiteta, mutta aidosta kuninkaallisten häiden tunnelmasta saadaan nauttia jo kesäkuussa, kun Ruotsissa juhlitaan prinsessa Madeleinen häitä. Joka tapauksessa tämä morsian on takuuvarmasti liimattuna ruudun ääreen tiistai-iltaisin kello 20 alkaen jatkossakin.

Mekkohaaveita

Häämekon sovitusreissut ovat tämän morsiamen kohdalla vielä edessäpäin, joten tällä hetkellä suunnitelmani Sen Oikean Mekon suhteen pohjautuvat oikeastaan täysin inspiraatiokuviin, haaveisiin ja toiveisiin. Onkin hyvin todennäköistä, että päästyäni sovittamaan hääpukuja suunnitelmani muuttuvat merkittävästikin, mutta mitäpä siitä - naisella on oikeus muuttaa mieltään! Kuvina muutamia ihastuttaneita ja inspiroineita hääpukuja.

Lähde

 Tällä hetkellä toivelistalta löytyy siis seuraavaa:
- pitsiä
- tylliä
- melko runsas, laskeutuva helma
- jonkinlaiset hihat! Tämä tulee varmasti olemaan se vaikein kohta, sillä nykymuoti suosii vieläkin pääasiassa olkaimettomia tai yksiolkaimisia pukuja. Haaveilen joko jonkinmittaisista pitsihihoista tai jostain läpikuultavasta, ohuesta kankaasta tehdyistä lyhyemmistä hihoista tms.

Lähde

Vastaavasti ei-listalla ovat nyt:
- merenneito-, trumpetti- tms. malli
- morsiussatiini (ainakaan ainoana materiaalina), tafti. Haaveilen kevyemmistä, laskeutuvista materiaaleista.
- vannehameellinen helma. Vaikka kuinka paljon hoetaan sen helpottavuutta jne, en pidä vannehameen tunnusta päällä. Lisäksi kokemukseni esimerkiksi vannehameen kanssa istumisesta ovat melko epämiellyttäviä ja muistan turhankin hyvin, kuinka vanhojentansseissani kesken kaiken vannehameeni hajosi ja jouduimme parini kanssa valssaamaan pikaisesti tanssisalin ulkopuolelle korjaamaan tilanteen. :D
- nyöritys selässä. Nyöritetyn korsettiyläosan kanssa saa toki tehtyä ihmeitä tällekin ruholle, mutta ainakaan mitään kovin näkyvää nyöritystä en osaa visioida hääpukuuni.

Lähde

Kesällä toivottavasti pääsemme jo ensimmäisille sovituskierroksille kaasojeni kanssa. Olen varautunut melko pitkäänkin etsimisoperaatioon mekkoni suhteen, sillä haluan ennen kaikkea selvitä ilman turhaa stressiä kiireestä mekon kanssa! Ja pakko kai se on myöntää, että mekon etsiminen on yksi eniten odottamistani vaiheista koko tässä häiden suunnittelun prosessissa. Pitäähän sitä tytön saada prinsessahetkensä kauniiden mekkojen ympäröimänä hääpukuliikkeessä!

Lähde

Jos ruudun toisella puolella sattuu olemaan jo mekkonsa löytäneitä morsiamia/rouvia, olisi mahtava kuulla, missä vaiheessa aloititte puvun metsästämisen ja kauanko Sen Oikean löytymiseen meni!