Prinsessbröllopet

Oj då, on ihan pakko jatkaa lauantain kuninkaallisten häiden fiilistelyä. Olin ällikällä lyöty siitä, miten sanalla sanoen upeat häät Ruotsissa vietettiin. Tässä kolme syytä sille, että vielä parin päivän jälkeenkin jaksan huokailla ihastuksesta ajatellessani Madeleinen ja Chrisin häitä.

Lähde

1. Madeleinen hääpuku

Valentinon suunnittelema hääpuku oli todella erilainen kuin mitä olin odottanut. Klassinen, hillitty ja to-del-la kaunis. Itse asiassa Madden mekossa oli todella paljon elementtejä, joita itsekin olen kuolaillut hääpukuhaaveissani. Erityisesti tuo yläosa on malliltaan niiiiiiin kaunis, että näen siitä varmasti päiväunia vielä kauan. Pidin myös siitä, että Madde oli käyttänyt paljon jotain vanhaa -osioon kuuluvia elementtejä hääeleganssissaan, sillä esimerkiksi vihkimisessä hänen käyttämänsä tiara oli alunperin Kaarle Kustaan lahja Silvialle, ja sittemmin se annettiin Madeleinelle 18-vuotislahjaksi.

Lähde

2. Prinsessa Estelle

Televisiolähetyksen laidassa vilahti vähän väliä mitä hurmaavin ilmestys, kun prinsessa Estelle muun muassa seikkaili pitkin kirkon etualaa, söi kuninkaallisen vihkiseremonian ohjelmalappuja (?) ja istuskeli omalla minikokoisella juhlatuolillaan. Vaikka Suomessa (tai ainakin suomalaisissa hääblogeissa ja -lehdissä) on paljon viime vuosina väännetty siitä, kuuluvatko lapset häihin vaiko eivät, jaksan liputtaa sen puolesta, että häät ovat suurilta osin perheiden ja läheisten juhla (niin, no, tässä tapauksessa miljoonat katsojat vain päästettiin mukaan vihkimiseen), ja siksi ne pienimmätkin läheiset kuuluvat ehdottomasti juhlimaan mukaan. Estellekin toi vain lisähymyjä niin morsiusparin kuin muunkin hääväen kasvoille - ja se teki juhlasta entistä ihanamman ja jotenkin koskettavamman.

Lähde

3. Ihana, hymyilevä, rakastunut, avoimesti tunteensa näyttävä ja onnellisen oloinen hääpari

Voisin unohtaa hulppeat puitteet, kuninkaalliset juhlavieraat, satumaiset sisääntulo- ja poistumismarssit, mutta hääparin olemusta ei voi unohtaa. En varmasti ole ainoa, jonka sydämen Chris O'Neill onnistui lauantaina sulattamaan. Ne tunteenpurkaukset, onnen kyyneleet ja herkistymiset! Ne katseet, joita hääpari vaihtoi keskenään vihkitilaisuuden aikana! Ne hymyt! Se ruudun läpi väistämättä tunkeva riemu, joka hääparista loisti vihkitilaisuuden jälkeen! Oih!

Niin siinä vain kävi, että näistä häistä jäi valtava läjä inspiraatiota muhimaan takaraivoon. Ei, en ajatellut hankkia nelimetristä laahusta, miljoonayleisöä tai täydellisen puhtaasti laulavaa lapsikuoroa meidän häihin, mutta jotain muuta saatetaan hyvinkin tulla käyttämään.