Jälleen mielessä pyörivät ajatukset häiden yksityiskohdista, vaikkei näiden kanssa mikään kiire olekaan vielä pitkään aikaan. Tällä kertaa olen kaivanut esiin hurjat kasat inspiraatiokuvia hääkimpuista.
Kimpun suhteenhan erilaisia vaihtoehtoja riittäisi enemmän kuin voi oikeastaan kuvitellakaan. Kimppu voi olla pieni, suuri, ranteesta nauhalla roikkuva, pisaran mallinen, pitkävarsinen, lyhytvarsinen, pyöreä, viuhkamainen, yksivärinen, sateenkaaren eri väreissä hehkuva tai oikeastaan ihan minkälainen tahansa. Kukkien varret voi olla sidottu nauhalla/pitsillä/helmiketjulla tai olla sitomatta lainkaan, ja kimppua voi koristella esimerkiksi jo kuolleiden läheisten kuvilla tai vaikka onnea tuovilla amuleteilla. Eikä taida olla kiveen hakattua edes se, että kimpun pitäisi olla tehty pelkästään tai edes osittain kukista, sillä nykyään ainakin internetin ihmeellisessä maailmassa törmää helpostikin koruista, origamikukista tai muista elottomista materiaaleista tehtyihin kimppuihin.
Minä kuitenkin haaveilen hyvin perinteisestä kimpusta, joka on tehty aidoista kukista. Muodoksi haluan ehdottomasti pallon, sillä se mukailee hyvin morsiamen muotoa miellyttää yksinkertaisuudellaan eniten silmääni. Erityisesti olen tainnut ihastua rennosti sidottuihin, vähän rönsyileviin pyöreisiin kimppuihin. Mitään roikkuvaa en kuitenkaan kaipaa rikkomaan kimpun linjaa, vaan pääasiassa tavoittelen pyöreää siluettia. Itse kukkien suhteen sen sijaan olen vielä hyvinkin avoin.
Kokovalkoinen olisi klassinen valinta kimpun väriksi, ja esimerkiksi kieloista tehty kimppu olisi upea. Meidän häiden aikaan - loppukesästä, siis - ei kuitenkaan enää ole kielojen sesonkiaika (ja niitä on ilmeisesti muutenkin vaikea varmuudella saada), joten niistä haaveista joudun heti luopumaan. Samoin esimerkiksi pionit jäävät kevään ja alkukesän morsianten herkuiksi, joten olisi löydettävä joitakin muita, elokuun tienoilla parhaimmillaan olevia kukkia kimppua varten.
Toisaalta kukat olisivat juuri se kohta häiden ilmeessä, johon voisin kuvitella enemmänkin värejä. Olen aina pitänyt erityisen paljon siitä, miten hääkimpun kukkien värit korostuvat morsiamen valkoista mekkoa vasten esimerkiksi kuvissa. Monivärisestä hääkimpusta tulee monesti mieleen myös kukkakedoilta kesäisin kerätyt kimput, enkä todellakaan pistäisi pahakseni, jos omasta kimpustani huokuisi sellainen rentoutunut, onnellinen eikä liian tiukkapipoinen fiilis.
Osa morsiamista taitaa nykyisin hankkia toisen kimpun heittokimpuksi, jotta voivat sitten säilyttää omansa muistona hääpäivästään. Olen kyllä melkoinen hamsteri tavaroiden suhteen (terveisiä vaan kaikille niille meidän olkkarissa purkamista odottaville muuttolaatikoille, joiden sisällön tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä!), mutta hääkimppuani en aio säästää. Lentäköön se siis suoraan jollekin häidemme neitivieraista ennustamaan naimaonnea! Eipähän tule houkutusta kuivattaa kimppuani meille pölyä keräämään ja tilaa viemään.
Tai josko sittenkin antaisin näiden pähkäilyjen olla, ja luovuttaisin koko kimpun suunnittelun ja hankinnan sulhoni vastuulle? Lueskelin joskus keväämmällä jotakin häälehtikokoelmani suomalaislehdistä, ja sen mukaan hääkimpun valitseminen on kuulunut perinteisesti juuri sulhasen tehtäviin. Kimpun sopivuudesta morsiamen makuun pystyykin sitten sopivasti näkemään, kuinka hyvin mies tuntee tulevan vaimonsa. Mainitsin kyseistä artikkelia lukiessani tästä perinteestä rakkaalleni, ja hän hieman yllättäen jopa innostui ja vaati saada valita kimppuni. Nauroin ja totesin haluavani itse valita hääeleganssiini kuuluvat osaset, mutta jännästi se mieli ehtii viikkojen kuluessa muuttua. Millainenkohan sulhaseni suunnittelemasta kimpusta tulisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti