Jalometallia nimettömään

Hämeenkadun talsiminen Tampereen keskustassa on muuttunut häiden järjestelyn ansiosta varsin hitaaksi operaatioksi. Nykyisin pysähdyn yhtään liioittelematta jokaisen kultakaupan ikkunan ääreen tarkastelemaan näytille nostettuja sormusvaihtoehtoja. Vielä en ole tohtinut sovitella yhtään yksilöä tuohon kihlan rinnalle, mutta visio vihkisormuksesta on jo melko selkeänä mielessä.

Kihlautumisestamme lähtien on ollut selvää, että vihkisormukseksi metsästetään valkokultaista luomusta, sillä kihlasormuksemmekin ovat valkokultaa. Mitään kovin mahtipontista ja suurieleistä en sormukseltani kaipaa, mutta kyllähän sitä nyt (ainakin tämä) morsian haikailee edes vähän kimallusta nimettömään. Vihkisormus tulee kuitenkin symboloimaan sitä suurinta tekemäämme sitoumusta, avioliittoa, joten se saakin olla kihlasormusta näyttävämpi.

Lähde

Ainakin näin sovittelematta silmääni miellyttävät kaikkein eniten yksinkertaiset rivisormukset. En osaa kuvitella nimettömäni koristukseksi koholla olevia, suuria yksittäisiä timantteja, vaan miellyn ennemminkin pienempiin, yksinkertaisempiin ja ainakin mielikuvissani myös käytännöllisempiin vaihtoehtoihin. Timanttien määrästä, laadusta, istutuksista tai muistakaan tarkemmista yksityiskohdista en ole vielä päässyt selvyyteen, mutta ne selvinnevät myöhemmin, eri vaihtoehtojen sovittelujen ja tarkempien hintojen selvittelyjen jälkeen.

Lähde

Lähde