Elämäni päivä -blogin Medar herätteli lauantaina keskustelua siitä, minkä ikäisenä itse kukin on astunut tai astumassa avioliiton satamaan - ja miksi. Kertoilinkin jo Medarin kommenttiboksissa lyhyesti omasta puolestani, mutta koska tämä ikäkysymys tulee aina säännöllisen epäsäännöllisesti esiin, ajattelin tänne omallekin tontille kirjoittaa aiheesta.
Meidän häitä juhlitaan siis elokuussa 2014. Tuolloin ikää on minulle kertynyt plakkariin 23 vuotta ja muutama kuukausi, ja sulhaseni on hieman alle 26-vuotias. Kun nykyään suomalaiset avioituvat (ensimmäistä kertaa) keskimäärin hieman jälkeen 30-vuotispäiviensä, olemme molemmat keskimääräistä nuorempia vihittäviä. Luonnollisestikaan emme itse ajattele olevamme liian nuoria menemään naimisiin, mutta varsinkin minä olen saanut osakseni toisinaan pieniä ihmettelyjä, miksi olen valinnut avioitua näin nuorena. Itse asiassa äitinikin taisi reagoida kihlaukseemme taivastelemalla meitä onniteltuaan, että "tehän olette vielä niin nuoria!" - mutta se nyt taisi olla lähinnä äidin omaa ikäkriisiä esikoisen avioaikeista kuullessaan.
Meidän häitä juhlitaan siis elokuussa 2014. Tuolloin ikää on minulle kertynyt plakkariin 23 vuotta ja muutama kuukausi, ja sulhaseni on hieman alle 26-vuotias. Kun nykyään suomalaiset avioituvat (ensimmäistä kertaa) keskimäärin hieman jälkeen 30-vuotispäiviensä, olemme molemmat keskimääräistä nuorempia vihittäviä. Luonnollisestikaan emme itse ajattele olevamme liian nuoria menemään naimisiin, mutta varsinkin minä olen saanut osakseni toisinaan pieniä ihmettelyjä, miksi olen valinnut avioitua näin nuorena. Itse asiassa äitinikin taisi reagoida kihlaukseemme taivastelemalla meitä onniteltuaan, että "tehän olette vielä niin nuoria!" - mutta se nyt taisi olla lähinnä äidin omaa ikäkriisiä esikoisen avioaikeista kuullessaan.
Minun ja sulhoni yhteinen historia juontaa juurensa aina vuoteen 2006 asti. Sanomme toisillemme "tahdon" jotakuinkin tasan kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun olemme toisemme tavanneet ensimmäistä kertaa. Vielä ennen hääpäiväämme ehdimme juhlia seurustelumme seitsemättä vuosipäivää, ja kihloissakin vierähtää 1,5 vuotta. Millään valtavalla pikavauhdilla ei tässä siis olla pinkomassa alttarille. Siksi uskon ja tiedänkin, että näiden vuosien aikana olemme ehtineet puntaroida avioitumispäätöstä monelta kantilta ja nähdä toinen toisemme niin parhaimpina kuin huonoimpinakin hetkinä. Koska olemme alkaneet seurustella nuorina, tuntuu luontevalta avioituakin verrattain nuorena.
Miksi sitten naimisiin juuri nyt? Olen siinä määrin perinteinen, että haluan mennä naimisiin ennen perheen perustamista tai esimerkiksi yhteistä asuntolainaa. Voisin myös luetella läjän mm. avioliiton tuomia oikeuksia ja "turvaa" lakiin pohjautuen, mutta loppujen lopuksi kaikki järkisyyt lienevät toissijaisia. Kun on löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa arkensa ja juhlansa sekä ne kliseisiltä kuulostavat myötä- ja vastamäkensä, tuntuu tarpeettomalta odotella jotain maagista oikeaa avioitumisen ikää. Monet odottelevat esimerkiksi sopivaa tilannetta talouden, työn tai opiskelujen suhteen, mutta loppujen lopuksi oikea ajoitus avioitumiselle lienee se, joka parista itsestään parhaalta ja oikealta tuntuu. Ja meille se hetki on nyt - ei muutamia vuosia sitten tai vaikka kymmenen vuoden päästä.
Miksi sitten naimisiin juuri nyt? Olen siinä määrin perinteinen, että haluan mennä naimisiin ennen perheen perustamista tai esimerkiksi yhteistä asuntolainaa. Voisin myös luetella läjän mm. avioliiton tuomia oikeuksia ja "turvaa" lakiin pohjautuen, mutta loppujen lopuksi kaikki järkisyyt lienevät toissijaisia. Kun on löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa arkensa ja juhlansa sekä ne kliseisiltä kuulostavat myötä- ja vastamäkensä, tuntuu tarpeettomalta odotella jotain maagista oikeaa avioitumisen ikää. Monet odottelevat esimerkiksi sopivaa tilannetta talouden, työn tai opiskelujen suhteen, mutta loppujen lopuksi oikea ajoitus avioitumiselle lienee se, joka parista itsestään parhaalta ja oikealta tuntuu. Ja meille se hetki on nyt - ei muutamia vuosia sitten tai vaikka kymmenen vuoden päästä.
Meillä taas kihlautuessa minä olin ainut järkyttynyt sillä minusta olin aivan liian nuori olemaan kihloissa (23 muutamaa kuukautta vaille 24) :D naimisiin mennessä olen muutaman kuukauden yli 26 ja koen olevani juuri oikean ikäinen. :) ihanaa, että meitä perinteisiä morsiammia löytyy vielä jotka ajattelee et naimisiin ensin ja sitten vasta lainat ja lapset :)
VastaaPoista:D nää isommat elämänmuutokset aiheuttaa kyllä usein ikäkriisejä. Onneks nyt tuntuu oikealta! ;)
PoistaTäällä mennään samoilla linjoilla. :) Yhteistä elämää on takana häiden aikaan jo seitsemän vuotta, joten onhan se jo aika jotain tapahtua. ;) Ei vaan, mutta minäkin haluan tulevaisuudessa yhteisen asuntolainan ja vielä kauempana tulevaisuudessa ne lapsetkin.
VastaaPoistaMinä olen häiden aikaan 25-vuotta ja mielestäni se on ihan riittävästi. Muutamalta olen kyllä kuullut, että kuinka te menette noin nuorina naimisiin? Mutta ne ihmettelyt ovatkin ollut sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät tunne meitä hyvin. Kyllä tällä yhdessäolohistorialla kuuluu jo yksi "tahdon" sanoa. ;)
Joo, kyllä meilläkin varsinkin ystävien reaktiot kihlauutisiin oli pääasiallisesti "vihdoinkin!" :D
PoistaMinä olen hääpäivänä 24, häävuonna täytän kyllä 25 vuotta. Yhteistäelämää meillä on häihin mennessä kertynyt 6 vuotta.
VastaaPoistaOlen sen tyyppinen ihminen että haluan tehdä monen asian heti tässä nyt.
Kuten lapsen hankinta, tosin tähän heijastaa sellainen kokemus että olen itse elänyt lapsuuteni ilman mummoa. Minusta on ihana ajatus että minä voin olla jo esim 45 vuotiaana mummeli :) Saan olla lastenlasten elämässä läsnä. (Toki elämässä voi käydä mitä vaan)
Myös asuntolainankohdalla olen alle 40 v. kun se on maksettu kokonaisuudessaan.
Meillä on ollut ihanaa se että kaikkien reaktio on ollut että ihanaa, vihdoinkin. Kukaan ei ole kommentoinut että olette te kyllä aika nuoria.. Tosin tähän vaikuttaa varmasti se kun on jo lapsi ja talo.
Minusta on silti ihanaa että on vielä ihmisiä ketkä haluaa tehdä asiat perinteisesti :)